Täällä on kylmä

... sanoo saksalainen. Ja portugalilainen ja japanilainen ja mitä näitä nyt on kun ulkona on asteet lähellä nollaa. Sitten ne ihmettelee, että hulluja nuo suomalaiset kun minä painelen labrassa hihattomassa topissa. Ei täällä ole kylmä hyvät ihmiset! Suomessa on kylmä. Ja laittakaa kunnolla vaatetta päälle kun menette ulos niin ei tarvi palella. Pipo päähän pakkasella. Niin se vaan menee lapset. Vahvistan yhä vain tätä ihmisten Suomi-kuvaa. Salmaria olen jo näille juottanut. Karjalanpiirakoita ja Fazerin suklaata toin viimeksi tuliaisiksi. Kiva kuitenkin kun on toinenkin suomalainen labrassa. Laulellaa välillä suomi-iskelmää muiden iloksi tai joulun alla kauneimpia joulunyyhkytyksiä. Itse olen suosinut lähinnä biisiä "seitsemän kertaa seitsemän..." kun leikkelen membraaneja ja Whatmanneja blotteja varten. Brittiläinen työkaverimme imitoi meitä: "hublabublababla, hubladibladabla". Britin käsitys suomen kielestä. Se on muuten hassua, että kun pitää suunnitella jotain mielessään ja laskea että montako solumaljaa laitan kasvuun ja montako millilitraa siis tarvitsen mediaa niin pakko se on suomeksi pölistä. "Jos on viisi kuopallista soluja niin viisi kertaa kaksi milliä ja niitä on sitten neljä kertaa niin se tekee neljäkymmentä...joo-o joo-o". Ei mene englanniksi tuo. Saatikka saksaksi. Takeltelen aivan täysin kun ravintolassa pitää sanoa että "meitä tulee neljä". "Öh, höh, ääääh, four!" Hienosti hoidettu! Näin sitä oppii sitten. To do listalla yhä: löydä saksan kielen kurssi, mene sinne ja opi kieli! Toistaiseksi olen onnistunut ilmoittautumaan kuntosalille, Tinderiin ja nyt ehkä sirkustreeneihin. First things first.

Suomen kulinaarisista herkuista näihin paikallisiin! Vihdoin joku kanssasyöjistäni otti sen legendaarisen makkarakeiton! Tsädää!

Makkarakeitto sekä muuta murkinaa. Lauantai-illan baarireissu huipentui pita gyrokseen ja sitä sitten paikkailin maanantaina terveellisellä salaatilla. Britille kun kerroin niin hän oli aivan hämmentynyt: "Salad for dinner?! Seriously!?" Memo to myself; salaatti on lounas, ei illallinen.

Viikonloppuna tosiaan tuli käytyä yksissä 80-luvun bileissä mutta muuten otinkin aika iisisti ja kävin töissä. Herr Ope, käytettäköön hänestä tästä edes nimeä S (niin vakavaa tämä kai alkaa olemaan että saa oman nimikirjaimen) oli jossain skimbaamassa, joten ei olla nyt nähty. Myös tämän viikon S on erityisen kiireinen (normaalisti ei kuulemma ole ja onpa nyt harmi ja koskakohan nyt ehditään sitten näkemään) kun on nyt mitä sitten kaveria tulossa viikonlopuksi ja jalkapalloa ja mitä näitä nyt on. Olemme tapailleet noin viikon ja silti vähän harmittaa että ei ehditä näkemään. Mutta koska olen ihana ja herttainen naisihminen, en kauheasti purkanut tätä harmitusta häneen vaan viestittelin ihan vain että "ymmärrän tosi hyvin ja nähdään kun ehditään tässä katsos". *Hrmph* Näemme varmaan huomenna, mutta vasta joskus illemmalla kun kiirusta katsos. Suostun näköjään kaikkeen. Helppo mikä helppo. Mitä sitä teeskentelemään kun tällainen minä olen. Jos haluan nähdä toista niin sitten haluan. En jaksa leikkiä mitään vaikeasti tavoiteltavaa.
Saksalaiset ja jalkapallo. Siitä lisää toisella kertaa. Mutta jotenkin aavistelen että tulen vielä oppimaan mitä on jäädä kakkoseksi jalkapallolle jos aion näitä saksalaisia miehiä tapailla. Ja mikäs siinä, kyllä minäkin voin jalkapalloa katsella, mutta en ehkä ihan samalla innostuksella kuin se täällä otetaan. Täytyy paneutua tähänkin asiin. Ehkäpä jalkapallon täytteinen maaliskuu heti saksalaisen ruuan helmikuun jälkeen?
Pari selfieräpsäytystä vielä! Pus ja hei!

Sunnuntain labralook on erittäin rento

Maanantain kopiolook. Kurjat, hyvä kirja! Onneksi kohta luettuna niin pääsen uuden kirjan kimppuun.