Pari sanaa treffeistä ja häistä

Oho, no nyt oli kyllä melkoiset treffit! Tuli siinä kädennoston ja nauruntirskahdusten jälkeen mieleen, että mites se Julien mies? Synkkasko niillä vai olisiko ollut mahdollista vaihtaa?

No ei, mutta harmi homma, että monitoimimiehelle tuli paha olo ja joutui poistumaan (tai ehkä enemmän harmi, että sen jutut oli tylsät), mutta sellaista se kai on suurimman osan kanssa. Aika harvassa niitä oikean elämän matcheja on. Onhan sitä itselläkin ties kuinka paljon miespuolisia ystäviä ja tuttavia, mutta kuinka monen kanssa on ikinä edes käynyt mielessä mitään romanttista? Ei kovinkaan monen. Joten mitä tähän nyt voi sanoa? Öööh, älä luovuta? Paitsi sen poliisin suhteen, koska niin kuin itsekin neuvoit minua kun oli vähän kriisitilannetta sen yhden tuttavani kanssa, olethan sinäkin nyt miljoona kertaa paremman kohtelun arvoinen. Jos ei tyypillä ole munaa joko ottaa askelta eteenpäin tai taaksepäin niin anna olla. Sinähän tässä otat turpaan, eikä kukaan random poliisi/hieromasauvankorvike ole sen arvoinen.

 

No more police. The woman has spoken. Ugh.

Ja tästä siirryn täysin toiseen asiaan eli häihin. Olen nimittäin saattanut löytää hääpuvun! Ajatuksena häistähän on se, että haluamme järjestää hyvät ja meidännäköiset bileet meille tärkeille ihmisille. Alustavasti kestittäviä henkilöitä tulee olemaan n. 120, ja koska aiomme syöttää vieraillemme sekä kaviaaria että timantteja, aion ehdottomasti pihistää asioissa kuten hääpuku. Puvun aion joko vuokrata tai ostaa käytettynä, hieman riippuen saatavuudesta. En halua kolttua roikkumaan mihinkään varastoon ”myöhempää hypistelyä ja muistelemista varten”, joten mitä nopeammin pääsen siitä eroon juhlien jälkeen sen parempi. Vuokrapukujen hinnat ovat about samoja käytettyjen pukujen hintojen kanssa, joten olen nyt kallistunut käytetyn ostoon (ja uudelleenmyymiseen sitten häiden jälkeen).

Olen selaillut fb-kirppiksiä, naimisiin.infon hääfoorumia ja tori.fi:n tarjontaa, jonka lisäksi kävin tosiaan viime viikolla käytettyjen hääpukujen liike Lovebirdsissä mallailemassa paria pukua. Haluamani malli on nyt selvillä ja eilen löysin erittäin kauniin myynnissä olevan yksilön. Myyjän ja minun mitat täsmäävät hyvin ja menen sovittamaan pukua ensi viikolla. Aika jännää.

Enää kurpitsavaunut puuttuvat!  Tämä ei siis ole haluamani puku

Töissä taas pesen blottia miljoonatta kertaa vaikka pitäisi pykätä jotain tutkimussuunnitelmaa tiedekunnalle. Dedis on perjantaina ja tästä on kuulemma ilmoitettu huhtikuussa (en usko!). Ulkona sataa vettä ja lauantaina on Midnight run. Jollain käsittämättömällä tavalla sain ylipuhuttua A:n juoksemaan sen kanssani. Toimistossani tapahtuu uudelleensisustus ja olen luvannut pysyä poissa kaksi päivää, jotta uudet kalusteet saadaan paikoilleen. Tässä istun kuin tatti, tyhjässä toimistossa. Paikalla ei ole kun minun tavarat ja minun tietokone. Kaikki muut ovat oikeasti siirtäneet omaisuutensa muualle. Täällä kaikuu.

Kävin äidin kanssa poimimassa mustikoita

Näihin kuviin ja tunnelmiin.

Laters babe! :*

Kerrankos sitä treffeillä

Kerron tässä nyt lyhyesti tämän illan treffeistä. Sillain jännästi kuvastaa tilanteen herkullisuutta että kirjoitan tätä tekstiä sieltä treffeiltä. Tosi hyvät treffit siis! Ehtii kivasti kaivamaan tietokoneen esiin ja näpyttelemään kun mies on häipynyt aikapäivää sitten. Kelataanpa hieman taaksepäin. Noin 2h taaksepäin. Tai oikeastaan mennään vielä vähän enemmän historiaan, koska kysymyshän kuuluu, että millä treffeillä se Sofia nyt TAAS on? Poliisiko pyysi ja oikein kivasti pyysi sen trefeille? Ei. Käsi ylös kuka yllättyi? Ei käsiä. Poliisi perui yhdet treffit kun oli jotenkin kipeä olo. Kyynel siinä varmaan vierähti paran poskelle. Sitten kuitenkin olin reipas partiolainen ja laitoin seuraavana päivänä viestiä että “onhan olo parempi ja toivottavasti olet hengissä” ja muuta symppistä. Vastausta sai taas odotella ja kun se tulee se on jotain “kai tää tästä”. Sitten vastailen jotain liibalaabaa ja sanon että kerrohan jos haluat joskus lähiaikoina tavata. Illalla sitten yhden kaljan piristämänä kommentoin hänen radiohiljaisuuttaan “I just so enjoy communicating with you”. Hän vastaa aika piankin (näköjään osaa lukea viestejä tuoreeltaan) että “taidat olla pahalla tuulella, on tässä kiire ja töitä ja sillain”. Vastaan että “mun tuulessa ei ole mitään vikaa. Tosi kivasti menee”. Ja tähän päättyy meidän kommunikointimme. Ja arvaan jo että taitaa tulla haudan hiljaista. Ja kun jo vähän ehdin sen viime lauantain jälkimainingeissa unelmoimaan että ehkä tämä tästä. Ehkä se vaan tosiaan haluaa ottaa rauhassa ja tutustua ennenkuin heittäytyy. Tässä on kivaa kipinää. Tuohon mieheen voisin rakastua. Mutta ei. Ei ei ei. Mikä helvetti tässä on niin vaikeaa?

Joten viikonlopun tylsyydessä hieman Tinderöin ja lopulta päädyn taas tilanteeseen että treffejä pukkaa. Yhdet niistä tänään. Mies on lakimies/palomies. Jännä yhdistelmä. Mutta mies häipyi hyvin pian.

Kelataan. Saavun treffeille vauhdikkaasti pyörällä suoraan töistä ja siellä se saksalaisen näköinen mies jo odottaakin ravintolan ovella. Menen tervehtimään ja halaamaan. Ihan kivan näköinen. Kyllä se vaan on vaikea tietää kuvien perusteella miltä ihmiset näyttävät luonnossa. Mutta se puhuukin saksaa. Ja kun se on hetken höpöttänyt jotain mistä en saa selvää kysyn että mikäs sun nimi on? Ei ole tuttu nimi. Hupsista. Odottaa Julieta. Jonka piti puhua saksaa. Hupsista. Mutta kah, tuollahan se minun lakimies/palomes onkin. Metrin päässä seisoo. Siispä uusi halaus sinne sitten. Nauramme tapaukselle ja istumme pöytään. Juttua riittää hetken. Mies kertoo miten on päätynyt palomies/lakimieheksi ja että niska on ihan hiton jumissa. Kohtsiltään häipyy vessaan. Nooooh…paskaakos tässä. Yksin istua. Kun tämä monitoimimies sitten tulee takaisin jutellaan vähän niitä näitä. Aika tylsää keskustelua, mutta ehkä sen ymmärtää jos päässä heittää ja oksettaa. Menee uudelleen vessaan ja viipyy aika kauan. Pyörtyiköhän se? Ei sentään. Mutta kun tulee takaisin pahoittelee tilannetta, kertoo että on tosi paha olla, naama on ihan turta ja päässä heittää. Maksoi jo viinit ja joutuu nyt lähtemään kotiin. Moikka!

Joten tässä sitä istutaan. Kaksi lasia viiniä, tietokone, huominen labraseminaariesitelmä ja minä. Minä ja minä itse. Nobody else… Eivätkä nämä edes olleet ne tähän asti huonoimmat treffit. Koska mä maltan luovuttaa?

Näihin kuviin. Näihin tunnelmiin. En edes tiedä mitkä ne tunnelmat on. Olen yksi iso (jättimäinen) kysymysmerkki taas.

Vittumitäpaskaa

Oli pakko poistaa tuo edellinen tekstini kun se nyt vaan oli niin huono. Ärsyttää muutenkin lukea huonosti jäsenneltyjä tekstejä niin onko niitä vielä pakko tuottaa itse?
Ihan hävettää. Huhhuh. Teeskennellään, ettei kukaan lukenut sitä (no eipä).

Menen takaisin työexcelini kimppuun ja myöhemmin menen sovittamaan lisää hääpukuja.
Lupaan suoriutua paremmin ensi kerralla.

<3

Hellettä ja ukkosta ja muita säätilojen vaihteluita.

Onnittelut nyt vielä näin virallisen blogitekstinkin kautta tuoreelle morsiamelle! Hienoja uutisia. Eihän tämä uutinen nyt aivan puskista tullut, mutta ihanaa että A päätti tarttua härkää sarvista ja kosaista jo nyt. Mitäpä sitä sen kummemmin vatvomaan kun oikea osuu kohdalle. Ja aika kauan teilläkin on jo arkea ja yhdessä asumista takana että kuten sanoit, eipä se suhteen virallistaminen sitä normielämää isommin muuta. Mutta häät on aina hyvä juttu. Mikäs sen parempi syy juhlaan? Nuori lempi! Ja tietysti suostun kaasoksi. Kiitos kysymästä. Kunnitehtävähän se on. Lupaat vaan olla muuttumatta bridezillaksi. Pidän nutellaa matkassa niin ei tule ainakaan sitten nälkäkiukkua kesken häähommien.

Siskoni polttarit olivat tuossa männäviikonloppuna. Harmittaa etten päässyt mukaan. Tietysti siellä nyt olivat hänelle läheisimmät kaverit ja paljon varmasti heidän inside-huumoriaan ja sirkusmenoa, mutta silti. On se aina kiva olla mukana läheisten ihmisten tärkeissä hetkissä. Sitä kai tämä kaukana asuminen osaltaan on. Luopumista myös siitä että saa olla aina ja kaikkialla mukana. Ja huomata, että hyvin siellä tietysti menee ilman minuakin. Samat kesäfestarit, polttaribilestelyt, kesäyön viimeiset karaoke-repäisyt, itse poimitut mustikat, liikenneraivo ja iloitseminen siitä että se kesä nyt sitten vihdoin viimein saapui Suomeenkin. Kun siinä on mukana ja sitä elää se on sitä samaa tylsää menoa. Ei mikään nyt ole niin upean ihmeellistä missään. Same old, same old. Mutta jos ei pääsekään siihen mukaan niin johan alkaa ruoho vihertämään. Tällä kaikella ehkä haluan sanoa että välillä on ikävä sinne Suomeen ja siihen omaan tuttuun sosiaaliseen ympyrään omine tuttuine menoineen sekä myöskin ikävä siihen turhaumineen siitä että miksi Suomessa on aina tällaista? Miksei kukaan tee mitään eikä oo mun kaa? Mutta ainakin sen tiesi että se on tällaista samaa aina.

Tänne Kölniin kuuluu ihan hyvää noin muuten. Aika äärisääolosuhteita tosin tässä nyt ollut. Välillä tulee hirveät helteet. Mittari näyttää yli 35C ja labrassa jokainen kylmälaite prakaa ja yöllä ei saa nukuttua kun kämpässä on tietysti se sama 35C (kattoasunnon riemuja). Ja sitten iskee monsuunimyrsky ja ukkonen ja sademoodi jääkin päälle ja keli on kuin tänään maanantaina: 15C ja vettä sataa. Sain silti huonosta kelistä huolimatta asioita hieman eteenpäin viikonloppuna. Löysin lapselle pyörän kirpparilta. Seitsemän vaihdetta ja ihan kelpo peli. 20€. Ei paha. Vuokraisäntäpariskunnan kanssa tavattiin ja keskusteltiin kämpän viimeistelystä. Haluaisin liukuovet makkarin ja olkkarin väliin ja tämä sopi onneksi heille. Minä maksan ovet ja he jopa suostuivat maksamaan asennuksen ja muut. Hienoa! Nyt saan tehtyä makkaristani kaksi makkaria ja suljettua oven kun K menee nukkumaan. Minä voin vielä treenailla ja lueskella ja katsoa TVtä olkkarissa. Sängynkin varmaan jo löysin netistä. Eli liukuovien asennus, hieman uusia huonekaluja, pieni uudelleen järjestely ja kämppä on valmis. Ihan hyvä sillä K muuttaa Saksaan jo heti syyskuun alussa. Eli ihan kohta.

Kirpparireissulla minulla oli mukanani kukas muukaan kuin Herr. Polizei. Ei se nyt sitten ollutkaan vielä sillä taputeltu. Tämä salskea uroo lopulta sitten ehkä ymmärsi yskän ja ehdotti että josko tavataan. Hänelle sopii koska vaan ja mihin aikaan vaan. Tuli niin surulliseksi kun ei minusta ole kuulunut mitään. Onneksi hoksasi ajoissa että tuo nainen on jo kohta kaukana. Aika viimetippaan meni. Joten sitten tavattiin. Ja ollaan tässä nyt vähän tapailtu taasen. Saatiin vihdoin tuon lauantain kirpparireissun jälkeen vähän juteltuakin asiasta. Hänen mentaliteettinsa on että on parempi ensin tällain vähän kasuualisti tapailla ja hengailla niin sitten oppii vähän tuntemaan sitä toista ja tietää että olisiko järkeä koittaa vähän vakavammin alkaa deittailemaan. Ja koska minä nyt olen tällainen ulkkis, josta ei oikein ota selvää että mihin maahan se aikoo asettua vai hetikö se lähtee niin ei oikein ole osannut kauheasti asettaa tälle meidän suhteelle mitään tavoitteita. Eli katsotaan miten tämä hengailu nyt sujuu. Ihan hyvin tämä kuvio sopii minulle...toistaiseksi. Käydään drinksuilla, tehdään ruokaa, hengaillaan ja jutellaan koko ajan paljon. Ja pussaillaan ja niin päin pois. Mutta ei esim pidetä kädestä kiinni kun kuljetaan. Mikä on jotenkin minusta outoa. Mutta sovitaan siis että hengailuun ei kuulu romanttinen käsi-kädessä kulkeminen. Harmi. Paras ruveta pikkuhiljaa romanttiseksi sitten joskus piakkoin jos meinaa.

Löysin hauskoja postikortteja! Motivointia saksan opiskeluun?

Mun kampaajalla on disco-pallo!

Monsuuni yllätti yöllisen kotiin palaajan!

Töitä, ruokaa, maalailua ja kauniita kukkia!

Terkkuja ja haleja! Pus Pus***
Sofia

Writers block

Moi!

Päässä on ties mitä ajatusta (ja tyhjiötä) mutta tuntuu, etten saa jäsenneltyä tekstiä sellaiseen muotoon, että siinä olisi mitään järkeä. En siis kirjoita mitään. Paitsi keskeneräisiä raakileita, joita graduni tapaan tallennan koneeni työpöydälle "versio2, versio 3...versio 347, final, final2, påriktigtfinal...". Rankkaa.

Vähennän yhden ajatuksen päästäni kertomalla, että matkan aikana A kysyi, jos haluaisin mennä naimisiin hänen kanssaan. Ja tietty haluan. Joten nyt karskeja työmiehen käsiäni koristaa timanttisormus <3

The Ring

Kihlajaislook

Mitäs sinne? Joko pojan muutto Saksaan alkaa konkretisoitua?

Puss! :*

/K