Kävin supermarketissa ja muita hyviä uutisia

Moikka taasen,

Viikon suurimpia uutisia taitaa olla se että löysin vihdoin sellaisen perus Prisman täältä Kölnistä. Eli jotain vähän isompaa näihin perus Vikkuloihin ja Siwoihin. Ja miten sen löysin? Sain vihdoin aikaiseksi ottaa ja kysyä työkavereilta että minne mennä jos haluaa ostaa a) suihkukoppiin saippuatelineen b) mikroaaltouunin ja leivänpaahtimen c) kampaamotuotteita jne. Sain monia ehdotuksia kaupoiksi kunnes yksi keksi että onhan tässä ihan lähellä tuo Real:kin. Löysin perille ja vedin fiilistelemällä oikein kärryjen kanssa noin tunnin kauppareissun. Ihan hyvä joskus kysyä apua. Jos vaan viitsii.

Minkälaisen leivänpaahtimen sitä oikein tahtoisi? Punaisen! Tai oikeastaan sen joka tulee pienimmässä pahvilaatikossa. Nimim. polkupyörällä liikenteessä.

Miksei nenäliinoja voida myydä ihan niinkuin nenäliinoina. Miksi ne pitää olla taskupakkauksina? Ihan kaikki!

Tästä pidän. Paikallisen "Prisman" viinivalikoimasta noin puolet. 

Olihan siinä vähän roudaamista polkupyörällä vesisateessa mikron, leivänpaahtimen ja ruokaostosten kanssa. Ei tartte auttaa, perkele! Pitäisikö hommata se mies? Mies jolla on auto? Ja joka tykkää kuskailla minua kaupoille sillä autollaan? Ja voisi olla komea myös? Samalla kauppareissulla pohdiskelin hieman lauantain tupaantuliaisten tarjoilua. Olen kutsut koko työporukan luokseni tupareihin ja ajattelin niiden hapankorppurullien lisäksi loihtia vähän jotain muutakin särvintä. Onneksi porukassa on myös muita innokkaita leipureita joten saan varmaan hieman apua tarjoilun suhteen. Yritän opettaa myös ihmisille ilmaisua OPM (oma pullo mukaan). Täällä kuulemma juhliin kutsutut odottavat että jos pidät juhlat niin ilmeisesti sitten tarjoat juomatkin. Kalja nyt on halpaa niin miksipä ei mutta kuka sen roudaisi minulle kotiin 4krs? Tupareita ennen pitäisi tehdä vielä pikavisiitti Ikeaan ja jos vaikka ehtisi piipahtamaan vihdoin siellä joulumarkkinoilla. Osa labran väestä käväisi jo tuossa viikolla fiilistelemässä glühweinilla mutta itse torkuin kotona flunssaisena.

Muita hyviä uutisia: sain sähköpostia että olen saanut rahoituksen tälle Saksan reissulle! Hurray! Palkka-asiat nyt eivät tästä paljoa muutu, mutta saan jostakin rahat kustantamaan tänne muuttamisesta aiheutuneet kulut ja muutenkin olen riippumattomampi pomostani. Vuoden rahoitus nyt siis plakkarissa, hyvä! Ja uskallan ehkä vähän pitää lomaakin rohkeammin tässä. Katselin juuri minkälaisia laskettelumahdollisuuksia tuolla Alppien suunnalla on tässä talvella...

Töissä sain vihdoin ensimmäisen osuuden työturvallisuuskoulutuksesta suoritettua. Lisää tietysti seuraa vielä monta kertaa, mutta se nyt kuuluu tähän kulttuuriin. Good news are: saan aloittaa hommat labrassa. Ja heti sitten soluja kasvamaan. Mitä soluja? No ihan mitä nyt sitten vaan että pääsee vauhtiin. Valitsin sieltä setin eri genotyyppejä ja pistin hommat pöhisemään. Viimeksi olenkin ollut solulaminaarissa joskus vuonna 2013 tms. Vähän oli kömpelöä menoa mutta kyllä se tästä. Nyt pitäisi sitten suuren ja viisaan Post Doc -tutkijan ominaisuudessa kehittää joku hieno tutkimussuunnitelma noille soluille. Että mitä niistä sitten oikein tutkisi. Koitetaan nyt jotain metabolisia stressejä ja katsotaan löytyisikö sieltä mitään kiinnostavaa. Kunhan nyt vaan pääsee vauhtiin! Hurraa! Ja koska on perjantai niin voisinpa ottaa tässä toimistohommien seuraksi yhden olusen. Niin, täällähän juodaan olutta vaikka töissäkin. Sitä voi ostaa tuolta kahvihuoneesta hintaan 1€/plo! Ja kiitos vielä bodycombat uutisista, koska se uusi alkaa? Se edellinen oli niin älyttömän typerä että en mennyt ensimmäisen kerran jälkeen. Nyt uutta settiä voisi käydä kokeilemassa! Hyvää viikonloppua sinne sulle!

Työpaikkavirvokkeita

Eksperimentointia

Moikka vaan,

oli ihan superkiva nähdä sunnuntaina vaikka tapaaminen jäikin vähän lyhyeksi! Mutta sama tyyppi samoine juttuineen olit, etkä muuten hehkuttanut saksaa yhtään :) Pikemminkin huomasin, että hehkutat ilmeisesti suomessa olevia asioita uusille työkavereillesi, heh.

Tässä otos vanhasta työpaikasta vanhoine työkavereinesi

Tällä viikolla on alkanut mielenkiintoinen eksperimentti. Vaikka muutama postaus sitten sanoinkin, että en mieti kehonkoostumusmittauksen tuloksia sen enempää, otin silti yhteyttä suosikkiliikuntaihmiseeni E:n, joka lupasi käydä läpi syömiseni vs. liikkumiseni. Tällä hetkellä treenaan n. 6 päivänä viikossa, yhteensä vajaa 8 tuntia. Päivässä syön yleensä 6 kertaa. Painoni ei kauheasti liiku mihinkään suuntaan (tosin en punnaa itseäni kovinkaan usein -koska en jaksa eikä kiinnosta) joten veikkaan, että input vs. output on aika tasapainossa. MUTTA viimeisten kehonkoostumusmittauksien mukaan rasvaprosenttini on jatkuvassa nousussa samoin kun sisäelinrasvani, joten mikä onkaan ravintoni laatu? Ja miten se suhteutuu muuhun elämääni?

Sehän selviää pian. Tämän viikon ajan merkkailen nimittäin syömisiäni, sporttailuja, nukkumisia yms. yms., josta E tekee toivottavasti hienon ja kattavan analyysin, jossa on paljon käppyröitä ja palloja. 

Tähän mennessä (nyt menossa kolmas päivä) on mennyt ihan hyvin. Tuon yleensä töihin omat eväät, joten niiden pakkaaminen tai aamupalaleipien kasaaminen talousvaa’alla ei ole tuottanut sen suurempia ongelmia. Vaikeudet tulevat vasta silloin, kun en tiedä mitä syön ja minkä verran. Esim. eilen olimme A:n kanssa tervehtimässä tätiäni, ja tarjoiluja syödessäni (mm. kinkkunyyttiä -kyllä, luit oikein! Emme kehdanneet kieltäytyä kun en ollut maininnut A:n täysvegeisyydestä ja omasta punaisen lihan syömättömyydestä) ei käynyt mielessäkään, miten vaikea on merkitä asioita, joista ei tiedä mitä ne sisältävät tai mitä ne painavat.

Tehtiin falafelejä. Siinä kesti noin 9 tuntia. Totally worth it. Fafa'sista saa muuten samanlaisia ;)

Syömisen merkkailuun käytän nettipohjaista, maksullista ohjelmaa, jonka tietokannassa on peruselintarvikkeiden lisäksi myös tuotemerkkejä, joiden perusteella voi hakea tuotteita. Merkkaaminen on helppoa-itse pyrin tosiaan punnaamaan kaiken (niin pitkälti kun siihen pystyn), mutta grammojen sijaan voi myös merkata esim. ”pieni annos”, ”yksi kappale” tms, jolloin ainakin saa vähän suuntaa siitä, minkä verran on syönyt. 

Yritän olla vahtimatta ohjelman minulle esittämää piirakkakaaviota syödyistä proteiineista, hiilihydraateista ja rasvoista, sillä ohjelman algoritmi on niin yksinkertainen, että se ottaa pelkästään huomioon kalorinkulutukseni (liikunnasta ja päivän aktiivisuudesta) määrittäessään kuinka paljon ”saan” syödä päivittäin, eikä esim. liikunnan muodon (spinning vs. lihaskunto) tai kehoni koostumuksen. Tähän mennessä olen tosin todennut, että syön ihan järjettömiä määriä proteiinia ja hyvin vähän hiilihydraatteja. Ehkä ongelman ydin piilee siinä? 

Selvennykseksi, en käytä muita proteiinilisiä kun treenin jälkeen herajauhoa, ja hyvin satunnaisesti proteiinipatukoita, jos ei muuta syötävää ole saatavilla ja nälkä iskee.

Ah, tunnetko jo sisäisen soturisi!? Uusi Bodycombat-ohjelma tulee ihan just. En oo menossa.

Hyvää sateista keskiviikkoa sinne kolmen tunnin (+tunti junalla) päähän! :)

/K

Pikavisiitillä koto Suomessa

Suomivisiitti takana ja reissusta selvitty. Voin vain onnitella itseäni hienosti suunnitellusta lentoaikataulusta. Perillä Suomessa klo 00.00 yöllä ja lähtö takaisin muutaman päivän päästä klo 7.00. Aika vähän yöunta siinä sitten. Ja nyt tuntuu kuin se kaikki kostautuisi hiljalleen päälleni hiipivällä lenssulla. No, parin viikon päästä uudelleen!

Oli hauska lukea nuo arvailusi vasta reissun jälkeen. Nyt sitten mietin että kuinkakohan paljon hehkutin Saksan ylivertaisuutta tai valitin Suomen oloja? En tainnut kyllä juurikaan tehdä kumpaakaan? Niin vähän aikaa tässä on vasta ehtinyt asumaan täällä että paluu Suomeen tuntui siltä kuin ei olisi koskaan lähtenytkään. Sama pimeys, samat bussin odottelut, samat kadunkulmat ja tunnelmat. En oikein usko että Helsinki edes huomasi poissaoloani. Eikä tähän ulkomailla asumisen ylivertaisuuteenkaan oikein ole vielä ehtinyt päästä sisälle. Kai ne vaiheet on: honey moon (jolloin uusi kotimaa on AIVAN ihana), vitutus (jolloin kaikki Suomessa on niin paljon paremmin) ja lopuksi hyväksyntä (jolloin hyväksyy sen tosiasian että elämä on tasan samanlaista joka paikassa).

Muutto tänne ja kaikki kiireet kodin ja työkuvioiden jne pystytyksessä veivät ajatukseni aika hyvin pois kotimaan ikävöinnistä. Mutta sitten, viikko ennen Suomen reissua aloin näkemään joka yö omituisia painajaisia. Näin unta ensin muutamana yönä pojastani (joka siis asuu siellä Suomessa isänsä luona). Hän kaatui ja satutti itsensä pahasti ja itki lohduttomasti ja minä olin jossain kaukana enkä päässyt häntä lohduttamaan. Näin jotenkin koko tapahtuman mutta en ollut läsnä. Yhtenä yönä näin unta että äitini kuoli tapaturmaisesti ja sinä tulit kertomaan minulle, että "etkö ole vielä kuullut?". Näin sitten videolta kuinka kaikki tapahtui. Ja taas jotenkin suurin ongelma siinä oli se että minun olisi pitänyt olla siellä niin tätäkään ei olisi tapahtunut. Selvästikin pelkään että kamalia tapahtuu kun minä en ole paikalla. Ette te pärjää jos minä en ole siellä? No, lapsen kohdalla se on ehkä ilmeisin asia surra. Pitäisi olla paikalla ja se kai tässä muutossa se vaikein asia onkin. Äidin rooli on olla läsnä lapselleen ja siinä asiassa epäonnistun tällä hetkellä aika vahvasti.

Viikonlopun tapaaminen helpotti ja oli ihanaa nähdä perhettä. Samalla käyn sisäistä taistelua että pitäisikö minun nyt sitten olla jotenkin super-äiti niinä hetkinä kun olen lapseni luona? Leikkiä kaikkea mitä hän haluaa, lukea kirjoja ja tehdä luomuruokaa? Ja samalla pidetään tietysti hauskaa ja syödään karkkia ja valvotaan? No, päädyin toistaiseksi olemaan oma itseni ja vietin hänen kanssaan aikaa kuten normaalinakin viikonloppuna. Samalla lailla riideltiin ja kiukuteltiin ja halattiin ja luettiin kirjoja kuin ennenkin. Yhäkään en ole se leikkisin äiti. En oikein osaa (enkä haluakaan oikeastaan) leikkiä esim pikkuautoilla. Tottakai voin leikkiä vierailevani leikkiravintolassa ja leikkiä äitikissaa kun toinen haluaa remuta sohvalla ja olla kissanpentu ja halia paljon. Eli kai sitä mennään jokainen tavallaan. Leivottiin pipareita ja syötiin hyvää ruokaa (itse tein niin hyväähän se on).

Koristeelliset piparitaiteilut. Saatiin hyvät pikkujoulut aikaan! 

Tuliaisia Suomesta. Vähän ehkä hävettää kantaa puurohiutaleita Saksaan. Hapankorpuista taion tarjottavaa tupareihin!

Päivän toinen

Ja tästä vielä bonuksena eilisen toinen kirjoitus, joka myös jäi kesken:

Kiva kun postaat noin tiiviseen tahtiin (tosin tästä luksuksesta saan varmasti nauttia about siihen asti kunnes saat a) töitä, ja b)netin/telkkarin toimimaan). Aloitin jo aiemmin päivällä yhden postauksen, mutta se nyt on töissä desktopilla kun taas itse köllöttelen kotona soffalla. Mies on jossain miesillassa, lupasi kyllä tulla yöksi kotiin. Hyvä juttu. Olin ajatellut jatkaa Orange is the new black-maratoniani, mutta en saa telkkaria päälle. Ja kyllä, olen painanut power-nappia, mutta mitään ei tapahdu. Joten siivoilen, pesen pyykkiä ja vaimoilen tässä nyt sitten koko rahan edestä. Hohhoh.

Näin tyytyväiseltä näyttäisin jos telkkari toimisi

Hanuri-, selkä- ja käsilihakset ovat kipeät. Olin eilen aamusalilla, illalla jumpassa ja venyttelemässä ja tänään aamulla taas salilla. On kokonaisvaltaisesti aika hakattu olo, mutta silleen hyvällä tavalla. Ja tuntuu aika kivalta, etten saleile huomenna (saa nukkua myöhään!), vaan illalla on 75 minskan spinning. 

Muistinkin juuri, että olet tulossa Suomeen ihan pian. Mitä ajatuksia ja fiiliksiä se herättää? Aiotko heti laskeuduttuasi olla silleen, että ”Meillä Saksassa tämä toimii näin ja näin ja maksaa puolet vähemmän ja ja ja...”, vai tuleekohan se vasta myöhemmin? Väistämätön totuushan on, että uuden maan jatkuva hehkuttaminen on yksi yhdeksästä (vai seitsemästä?) mukautumiseen kuuluvasta stepistä. Tämä steppi muistaakseni herättää eniten ärsyyntyneisyyttä kanssakuulijoissa. Mitkäköhän ne stepit olivat? Väsymys, huuma, yllätyksellisyys, ikävä, vitutus...öööh...hyväksyminen..? Missä menet tällä hetkellä?

Omaa kuvaani en tuolta työpisteeltäsi bongannut, mutta tähän lienee joku hyvä selitys?

Tämän kuvan voit tulostaa, kehystää ja asettaa työpisteesi ääreen

Noniin, nyt taas puuhastelemaan muita (tärkeitä) asioita.

Palaillaan! :)

/K

Vielä siitä tilasta

Moi!

Olipa energinen postaus energiset postaukset, peukku! :) Huomaa, että integraatio yhteiskuntaan alkaa pikkuhiljaa toteutua (=löysit salin tuttuine konseptijumppineen, löysit uuden crossfitin). 

Tsemppi-fistbump, räyh!

Ihan tosi kiva, että crossfit kolahti, meinaatko kurssille asti mennä? Ainakin Suomessa pitää ensin käydä nk. on-ramp –kurssi, jossa opetetaan kaikki tarvittava, jonka jälkeen voi vapaavalintaisesti osallistua wodeihin (kyllä A, joskus kuuntelen ja ymmärrän kertomiasi asioita), mutta en tiedä onko tämä universaali asia?

Täällä ei ole tapahtunut mitään. Siis seriously, ei yhtään mitään. Joten siitä onkin hyvä bloggailla ;) Paitsi, että minut ollaan tunkemassa johonkin ensiapu-/pelastuskurssille. Koetin mutista vastaan sillä verukkeella, että pelkään vettä/tulta/hämähäkkejä, mutta nakki napsahti silti.

Tähän sopii taas tällainen värikäs ruokakuva, joka siis kiinnostaa kaikkia. Mutta kuvan idea onkin havainnollistaa miten hyvä vaimo olen kun tein kaalikääryleitä (okei, A pilkkoi sipulit).

Olemme A:n kanssa juteltu asunnon ostamisesta kun tultiin molemmat siihen johtopäätökseen, että ei sen oman ja yhteisen tilan rakentaminen olekaan niin helppoa kun asuu toisen asunnossa ja pelaa toisen tavaroilla. Omassa asunnossanihan minulla on ne tavarat, joita olen vuosien aikana haalinut matkaani ja jotka muodostavat minun kodin. En minä niistä halua luopua, eikä A sitä minulta vaadi. Mutta ei viidenkymmenen neliön kaksiota sisusteta kahden asunnon tavaroilla.

Uuden, yhteisen elämän rakentaminen vaikuttaakin vaativan niitä perusteita, joita meillä ei juuri nyt ole, joten olen tänään ottanut yhteyttä pankkiin ja tiedustellut, että minkäslaisia lainaratkaisuja heillä on tarjota tällaiselle pienipalkkaiselle, pätkätöissä olevalle juuri valmistuneelle maisterille? Fingers crossed. Haluamme nimittäin pysyä kantakaupungissa, hehe.

Naamioitu, möreä-ääninen henkilö toi minulle kuoren, jossa oli tämä kuva. Ou-nou! Miltsillä sais muuten kivan kämpän.

Ja tästä sitten uusia hasteita kohti. Jotka minun tapauksessani ovat mm. hereillä pysyminen seuraavat kaksi tuntia.

Puss&Kram

/K

Vauuuuu!

Terveisiä saksalaisesta bodypumpista. Heh. Ohjaajaksi ilmestyi tällä kertaa aika stereotyyppinen homomies. Tukka kivasti laitettu ja energiat katossa. Tykkäsin erittäin paljon hänen tunnistaan. Miinuksena se, että seisoin kaiuttimen vieressä ja hän suhautteli s-äänteitä kohtuu kovaäänisesti. Paljon puhetta saksaksi ja siihen joka väliin mausteeksi "Vauuuu" huudahduksia. Piti purra huulta etten alkaisi nauramaan. Ehkä näytin aika ensikertalaiselta tai muuten urpolta (ei voi olla sillä olen niin pro) mutta hän koki selvästi tarvetta korjailla minun tekemisiäni. harmi vain että ymmärsin vihjeet vasta kun hän tuli tasan minun eteeni näyttämään että laitas nyt kädet tänne painon tälle puolen eikä tolle puolen. Juu, juu, kiitosta vaan.

Töissä hieman turhauttaa kun en ole oikein vielä päässyt kunnolla hommiin. Pitäisi lukea ensin ja saada turvallisuuskoulutus siihen ja luvat tähän ja joku näyttämään miten serverille pääsee käsiksi jne. Huomaan että saan paljon aikaiseksi ja asiat tehtyä jne kunhan en ole liiaksi riippuvainen muista. Jos joudun ensiksi kysymään apua tai pyytämään toista näyttämään tai sopimaan ensin yhden jos toisenkin kanssa, niin viivyttelen loputtomiin koko asiaa. Onko tämä jotain suomalaista eristäytyneisyyttä vai miksi haluan itse tehdä kaiken ja ei tartte auttaa. Ärsyttää kun ei voi tehdä asioita heti kun itselle sopii ja juuri niinkuin haluaa. Nytkin kalastelen postejani laatikosta purukumin avulla ja toivon että asia selviää mieluummin kuin soittaisin vuokraisännälle ja pyytäisin häntä korjaamaan asian. Laitoin mailia ja toivon että asia hoituu itsestään. Ei viitsisi olla vaivaksi. Enkä jaksaisi tehdä asiasta ongelmaa. Sama internet-asiassa. Ahdistava ajatus että pitäisi tänään taas mennä jonnekin liikkeeseen ja olla kuin täysi idiootti. Sori, en puhu saksaa, en tiedä minkä vastaanottimen tai TV-liittymän tai minkä ikinä tarvitsen. Kunhan nyt vaan netti toimisi ja vaikka telkkaristakin voisi jotain näkyä? Auttakaa?

Ostin vihdoin kypäränkin. Hieno keltainen kuuppa jossa lukee "I love my brain". I do love my brain so it is excellent. Tuntuu herättävän huomiota tuolla katukuvassa, jossa ei juuri kypäriä näy mutta pyöräilijöitä sitäkin enemmän. Tai sitten olen muuten vaan niin huumaavan upean näköinen nainen että kaikki tuijottavat ihan vain ihastuksissaan. Naiset ja miehet. Kuulin jo niin monta tarinaa polkupyöräonnettomuuksista että piti saada nopeasti hommattua kypärä. Heti sitten eilen meinasikin käydä klassiset. Parkeeratusta autosta avautui ovi aivan nenäni edessä kun poljin ajatuksissani illalla salilta kotiin. Onneks satuin polkemaan 20cm kauempana minne ovi ylettyi. Muuten olisi tullut pieni kuperkeikka siihen kohtaan. Laitan tähän kuvan työpöydästäni koska tuolla hyllyllä komeilee keltainen kypäräni. Kivasti olen saanut jo pöydälleni kotoisan sekasorron aikaiseksi.

Siellä se keltainen unelma komeilee!

Ja vesipulloja kuuluu olla. Vettä pitää juoda pullosta koska hanavedessä on aika paljon kalkkia. Kotiin ostin suodattimella varustetun vesikannun, mutta töissä ja salilla pitää sitten lipitellä pullovettä. Aika turhauttavaa. Onneksi nuo ovat palautuspulloja. Luonto edes vähän kiittää.

Instituutti

Vielä lopuksi muutama teaseri Mensan tämän päivan tarjonnasta. Pidin pintani ja valitsin terveellisemmän vaihtoehdon! Vaikkakin paikka oli taas ruuhkautunut juuri noiden nugettien ja ranskalaisten takia. Mikä niissä ranskalaisissa nyt oikein on?

Muutama tämän päivän ruokavaihtoehdoista

Sateinen mutta tuottoisa viikonloppu!

Moi Kata,

Ja ihan ensiksi onnea suurenmoisen juhlapäivän johdosta!  Kukkia tuntuu tulevan joka ikinen viikkopäivä ja karkauspäivän muistojuhlan lippupäivänä. Mutta siis tietenkin hyvä niin. En ole oikein ikinä tajunnut mikseivät miehet käytä tuota kikkaa useammin? Kukat eivät maksa paljoa ja niillä saa naisen erittäin hyvälle tuulelle. Minulla on ollut joskus hieman huono tapa että keksin päässäni että nyt olisi hyvä hetki saada kukkia. Miksi ei se mies osta minulle nyt kukkia? Juuri nyt kun ei ole mitään syytä, mutta voisi saada minut ilahtumaan? Sitten olen pahoillani kun ei se taaskaan tajunnut lukea ajatuksiani eikä KOSKAAN osta kukkia (vaikka olisikin ostanut miehelle tyypilliseen tapaan syntymäpäivänä ja vuosipäivänä). Seurustelin hetken aikaa myös miehen kanssa joka osti minulle kukkia tasan kerran ja se oli silloin kun hän jätti minut. Kaunista. Kukka oli tietysti sellainen ruukkukasvi mikä sitten törrötti siinä suloisesti muistuttamassa edesmenneestä suhteesta. Onneksi se kukki kukkimisensa ja kuoli. Siis se kukka. 

Mutta mitäpä tänne? Oikein hyvä viikonloppu takana. Köln näytti sateisen puolensa mikä ilmeisesti on se tyypillinen säätila täällä. En antanut sen haitata vaan kiskaisin jalkaani keltaiset saappaat ja paahdoin menemään. Kävin lauantaina testaamassa työkavarin kanssa Crossfittiä. Yllätyin erittäin positiiviseti! Sehän oli ihan tosi hauskaa! Yksi osa treenistä oli käsilläseisontaa (my speciality) ja muutenkin treeni oli tehokasta, vetäjä mukava (ja komea) ja porukalla oli hyvä yhteishenki ja tekemisen meininki päällä. Treenin päälle iskettiin nyrkkejä kaikkien kanssa ja tsempattiin. Tulit jotenkin mieleen siinä. Mutta siis summa summarum, taidan mennä toistekin. Muodostimme työkaverini kanssa tiimin ja käytännössä voitimme treeniosuuden jossa tehtiin kolmea erilaista voimaliikettä 10, 9, 8, 7, jne pattereissa vuoron perään. Nopein pari joka suoritti koko sarjan voitti. Nyt onkin sitten vähän vaikeuksia saada takkia päälle ja kävellä rappusia mutta fiilis on hyvä. Vielä kun ehtisin poikeamaan jossain urheilukaupassa ostamassa palautumisjuomaa.

Sama työkaveri tuli myös jelppimään pesukoneen asennuksen kanssa ja laitteli vielä lamppujakin kattoon. Lupasi tulla takaisin vielä joku päivä poran kanssa niin saan taulut seinälle! Thanks! Loisto tyyppi! Sunnuntaina satoi vieläkin reippaammin joten pesin ikkunat (välittämättä siitä että niitä ei kuulu pestä sateella) ja lähdin turistikierrokselle kaupunkiin (välittämättä siitä että sataa ja kuuluisi pysytellä sisätiloissa). Oli pakko vihdoin käydä tsekkaamassa Rhein. Sieltähän se löytyi. Muuten koko kaupunki on aika autio sateisena sunnuntaina. Leipomot tuntuvat olevan auki aina ja niitä on joka nurkassa. Harmi etten ole pullan ystävä. 

 Pullaa, leipää, kaakkoa kaikille!

Aika nätti kaupunki täytyy sanoa!

Joulumarkkinoiden pystytys on alkanut. Jokainen tori ja aukio täyttyy erilaisista mökkikylistä. Tämä on ilmeisesti iso juttu Saksassa. Töissä ihmiset puhuvat minne markkinoille aikovat mennä ja missä kylässä on parhaat? Yritin hieman kysellä että mitä ihmettä siellä sitten kuuluu tehdä? Ostella koriste-esineitä ja hilloja ja puukauhoja? Mutta ei kuulemma niinkään. Tärkeintä on tunnelma ja hehkuviinin nautiskelu. Ymmärrän. Pitää mennä kokeilemaan ja vertailemaan kunhan aukeavat ensimmäisenä adventtina!

Joulumarkkinoita kasaan!

Nyt taidankin lähteä hakemaan lähileipomosta jotain paakkelssia että selviän illan seminaarista. Joko mainitsin että täällä on ihan ok että seminaari alkaa klo17? Taisin mainita. Noh, tänäänhän se alkaa 17.30. Toivottavasti ehdin pumppiin illalla. Pitäisi vielä leipoa labran väelle kun kuuluu kuulemma tuoda kakkua kun aloittaa uutena työntekijänä...ja kun valmistuu ja kun on synttärit. Eli kakkua. Kolme kakkua?