Kolmen tunnin lento: Uutta kotia rakentamassa

Hei jee, tulinpas iloiseksi kun näin, että olit kirjoittanut! :)

Uusi viikko on jälleen alkanut ja täällä minä istun työhuoneessani kärsien. Päätimme eilen isänpäivän kunniaksi, että on aika esitellä A ja isäni, apua! Ihan hirveäähän se oli (omasta mielestäni, ei A:n), joten en nähnyt mitään muuta vaihtoehtoa kuin tarttua pulloon. Tuli juotua muutama lasi kuohuvaa, pari lasi viiniä ja kotona avasimme vielä kaksi pulloa skumppaa. Voinet kuvitella mikä olo on, varsinkaan kun en yleensä juo… Aikomuksenani oli mennä salille aamulla mutta koska olin vielä vähän humalassa kellon soidessa en yllättäen mennyt. Näin jo otsikot silmissäni - ”Nainen jäi jalkaprässin alle”.

Ai jeesus mikä olo

No, mutta se siitä. Viikko on muutenkin ollut aika uuvuttava uuteen kotiin tottumisen kanssa. Tiistaina menimme yhdessä kangaskauppaan ostamaan verhokangasta, ja kuin mikä tahansa hyvä vaimo surautin meille uudet verhot sinun antamalla ompelukoneella. Hyvän vaimon tavoin olen noin muutekin yrittänyt integroitua uuteen kotiini tuomalla sinne osan minua.

Aloitin ehdottamalla keittiökaappien uudelleenorganisointia. Asiaan esitettiin vastalause. Ärsyynnyin ja luovutin. Enemmänhän tämä on A:n kuin minun koti. Jos A haluaa pitää astiat, joita emme ikinä käytä, siinä kaapissa johon on parhain pääsy, muiden tavaroiden taistellessa tilasta toisissa kaapeissa, niin mikä minä olen häntä estämään? Ei meidän astiat ja meidän kaapit vaan A:n mukit ja A:n kaappi. Ja minun kananmunanleikkuri, jonka toin kotoa jo suhteemme alkuvaiheessa.


Tässä vielä hyvänä vaimona verhoja ommellen. Leuassakin oli ihan järkyttävä finni

Se on kovin väsyttävää. Kun kokoajan joutuu etsimään ja luomaan sitä omaa tilaa vaikka se periaatteessa onkin siinä ihan edessä. Mutta kun tuntuu, että omaa tilaa luodessa ottaa sitä pois siltä toiselta, vaikka ei kai se ihan niinkään mene. A sanoo, että ostetaan ja järjestetään ja tuodaan ja heitetään pois kunnes tämä tuntuu meidän molempien kodilta, mutta kun sitäkään en jaksaisi. Haluan vaan, että minulle tutut tavarat ovat minulle tutulla paikalla. Huoh.

Perjantain Body Pump oli peruttu, joten suunniteltu laatuaika itseni kanssa väheni tunnilla. Tästä johtuen olin illalla ehkä vähän kireä, ja huonosti nukutun yön jälkeen olin lauantai-aamuna minihirviö. Onneksi pääsin spinningiin hikoilemaan. Viikonloppu meni muutenkin suht rauhallisissa merkeissä. A oli (onneksi) varpajaisissa lauantaina, joten illalla sain sitä tunnettua omaa tilaa koko rahan edestä. Olin suunnitellut näkeväni kavereita, mutta iltapäivällä hyvin alkaneet Orange is the new black-maraton, pyykinpesu ja spontaanipäikkärit veivät kuitenkin voiton. Sunnuntaina olin taas kiva ja ihana tyttöystävä, joka rakensi itselleen uutta kotia tuomalla leipäveitsen ja lattialampun.