Eilen se päivä vihdoin koitti. Pääsin bodypumppiin! Kämppäni ja työpaikkani välillä sopivasti siinä keskellä on yksi sali joka tarjoaa Les Mills tunteja ihan kivalla frekvenssillä ja tilatkin vaikuttivat aika mukavilta. Kävin siis eilen testailemassa illan bodypumptuntia ja tänään käyn varmaankin kirjoittamassa sopparit kuntoon. Siinä hikoillessani vasta oikeastaan tajusin kuinka paljon olen jo ehtinyt ikävöimään treenaamista. Tai sitten nostalginen fiilis nousi enemmänkin siitä, että sain tunnin tehdä jotain minulle tuttua juuri niinkuin Suomessakin. Samat musat, samat kiekot, samat steplaudat jne. Jotain minkä tiedän ja mistä nautin. Sanaakaan en tietenkään ymmärtänyt ohjaajan puheesta, mutta ehkä tässä pikkuhiljaa. Tuli sieltä tarvittavat ein, drei, ja englanniksi sentään squats. Latasin rohkeasti samat painot tankoon mitä viimeksi 3 viikkoakin sitten ja ihan hyvin jaksoin. Poikkeuksena Unisportin tunteihin: tunnille osallistuneista melkein puolet oli miehiä. Ihan komeitakin miehiä jopa. Mutta kyllä Suomessakin yksityisillä saleilla miehetkin käyvät pumpissa. Täällä ehkä hieman enemmän kuitenkin.
Uusi kakkoskotini...okei, ehkä kolmonen jos laitetaan labra siihen kakkoseksi kuitenkin.
Pinkit trikoot toimivat hienosti, pieni epic fail siinä että mustat kalsongit eivät sitten kuitenkaan ollut se paras valinta tuonne alle mutta sellaista sattuu... ihan kaikille?
Ja rahkaa sitten päälle tietenkin tuttuun tapaan. Tämä kokeilemani merkki vaikutti ihan lupaavalta. 0.2g rasvaa, mennään sillä.
Ruuasta puheenollen. Yliopistolla on aika hyvät tarjonnat ruuan suhteen. Mensa (ruokala) tarjoaa n.5 eri vaihtoehtoa joka päivä plus salaattibaarin. Ruoka maksaa henkilökunnalle n.3-4.5€ riippuen siitä mitä syö (sis. lisukesalaatin ja jälkiruuan). Salaattibuffa on ihan ok, joskin aina sama, mutta siitä lautasellinen maksaa painosta riippuen noin 2-3€. Ihan hitusen edukkaampaa kuin Raviolissa ja toistaiseksi laatu on ollut huomattavasti parempaa. Muuten olenkin lähinnä syönyt ulkona tai mitä seminaarien jälkeisissä "wine and cheese -get together" sessioissa on ollut tarjolla. Saksassa taitaa olla ihan ok että seminaari alkaa klo17 ja loppuu sitten joskus kun loppuu. Labraseminaari meillä alkaa keskiviikkoisin klo9, kolmesta neljään puhujaa ja siellä sitten istutaan sellaiset pari tuntia tai enemmän. Syömään ehtii sitten jos ehtii. Aina voi hakea jonkun pullan tai sämpylän tai minkälie. Tuntuvat tykkäävän leipomoista nämä saksalaiset. Toisaalta tykkään tästä asenteesta. Jos halutaan tehdä tiedettä erittäin kilpaillulla alalla ja pärjätä ei parane valittaa että välillä on pitkiä päiviä ja seminaareissa menee aikaa.
Mutta sitten kuitenkin.Tänään kaikki rynnivät Mensaan syömään pommes und wurst
En ole vieläkään saanut SIM-korttiani puhelimeeni enkä nettiä toimimaan. Minulla ei myöskään ole avainta postilaatikkooni eikä roskakatokseen. Olen koettanut kahmia laatikosta postiani pitkillä sormillani toistaiseksi ihan hyvällä menestyksellä. Pankkikorttini sentään saapui jo! Olin kuitenkin jo niin epätoivoinen saamaan puhelimeni toimimaan, että koitin onkia mahdollisia pohjalle pudonneita posteja tikkuun kiinnitetyllä purukumilla. Siinä onkiessa huomasin että postilaatikon pohjalla kilisee avain! Postilaatikon avain postilaatikossa? Ehkä? No, tuloksena se että postilaatikossani on nyt tuo mysteeriavain ja se tikku, jossa on purukumia päässä. Damned! Toivottavasti olen itse paikalla kun laatikko saadaan auki. Yritin tavoittaa rappukäytäväni "hausmasteria", jotta saisin postilaatikon ja roskakatoksen arvoitukset selviämään. Rimputtelin ovikelloa, jonka arvelin olevan hausmasterin. Oven avaa kärttyinen ukko joka ei puhu englantia vain saksaa ja sitäkin vihaisesti. Ymmärrän hänen selityksestään, että hän EI ole talovastaava, mutta että yläkerrasta löydän kyseisen henkilön. Seuraavana päivänä kokeilen uutta ovea jonka avaa hieman englantia puhuva nainen joka kertoo että talomestari asuu alakerrassa (siis tuo vihainen ukko). Seuraavana iltana tuo vihainen ukko on ovellani ja kertoo minulle saksaksi että vuokranantajani selvittää postilaatikkoasian kun palaa lomaltaan sunnuntaina ja ojentaa minulle roskiksen avaimen. Tänään saan viettää hänen seurassaan iloisen iltapäivän viritellen nimilappujani ovisummereihin ja postilaatikkooni (jossa on tällä hetkellä pakkausteippiin kirjoitettuna nimeni. Kyllä, ihan itse laitoin!).
Valokuva postilaatikkoni sisällöstä. Siellä se avain pilkottaa. Valkoisen kepakon alla jossa on purukumi päässä.
Omalla soffalla lueskelua vielä ihan hetki jos jaksaa pysyä hereillä. Tosi väsynyt olo koko ajan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti