Päivän toinen

Ja tästä vielä bonuksena eilisen toinen kirjoitus, joka myös jäi kesken:

Kiva kun postaat noin tiiviseen tahtiin (tosin tästä luksuksesta saan varmasti nauttia about siihen asti kunnes saat a) töitä, ja b)netin/telkkarin toimimaan). Aloitin jo aiemmin päivällä yhden postauksen, mutta se nyt on töissä desktopilla kun taas itse köllöttelen kotona soffalla. Mies on jossain miesillassa, lupasi kyllä tulla yöksi kotiin. Hyvä juttu. Olin ajatellut jatkaa Orange is the new black-maratoniani, mutta en saa telkkaria päälle. Ja kyllä, olen painanut power-nappia, mutta mitään ei tapahdu. Joten siivoilen, pesen pyykkiä ja vaimoilen tässä nyt sitten koko rahan edestä. Hohhoh.

Näin tyytyväiseltä näyttäisin jos telkkari toimisi

Hanuri-, selkä- ja käsilihakset ovat kipeät. Olin eilen aamusalilla, illalla jumpassa ja venyttelemässä ja tänään aamulla taas salilla. On kokonaisvaltaisesti aika hakattu olo, mutta silleen hyvällä tavalla. Ja tuntuu aika kivalta, etten saleile huomenna (saa nukkua myöhään!), vaan illalla on 75 minskan spinning. 

Muistinkin juuri, että olet tulossa Suomeen ihan pian. Mitä ajatuksia ja fiiliksiä se herättää? Aiotko heti laskeuduttuasi olla silleen, että ”Meillä Saksassa tämä toimii näin ja näin ja maksaa puolet vähemmän ja ja ja...”, vai tuleekohan se vasta myöhemmin? Väistämätön totuushan on, että uuden maan jatkuva hehkuttaminen on yksi yhdeksästä (vai seitsemästä?) mukautumiseen kuuluvasta stepistä. Tämä steppi muistaakseni herättää eniten ärsyyntyneisyyttä kanssakuulijoissa. Mitkäköhän ne stepit olivat? Väsymys, huuma, yllätyksellisyys, ikävä, vitutus...öööh...hyväksyminen..? Missä menet tällä hetkellä?

Omaa kuvaani en tuolta työpisteeltäsi bongannut, mutta tähän lienee joku hyvä selitys?

Tämän kuvan voit tulostaa, kehystää ja asettaa työpisteesi ääreen

Noniin, nyt taas puuhastelemaan muita (tärkeitä) asioita.

Palaillaan! :)

/K