Parisuhdevuodatusta. Taas kai?

Oli tuossa ensimmäinen riita tässä parisuhteessa. Johtui varmaankin eniten yhtälöstä PMS+viikko reissussa+ muutama väärinkäsitys. Mutta huomasin taas ärsyyntyväni tasan samasta asiasta mistä edellisissäkin parisuhteissani olen riidellyt. "Koska vietetään aikaa yhdessä?" Ja että sitten kun nähdään niin oikeasti tehdään jotain yhdessä eikä vain väsyneenä kömmitä nukkumaan yhdessä ja aamulla on taas kiire jonnekin. Vedin herneen nenään kun luulin että vihdoin vietetään aikaa yhdessä ja sitten saankin illalla myöhään tekstarin että "tässä vielä otan muutaman ja tulen sitten sun luo yöksi jos sopii?" Ei sopinut. Seuraavan päivänkin vielä kiehuin kunnes tajusin että hän ei ehkä tiedä että olen vihainen. Asia selvitettiin ja B oli pahoillaan ja niin pois päin. Mutta ei tämä tilanne nyt ihan hirveästi ole tästä muuttunut. Kiirettä elämää ja jotenkin se lähtökohta on se että jos ei ole mitään muuta tekemistä niin sitten voidaan nähdä. Huoh.

Onko tämä jokin minun ongelmani, että vaadin parisuhteessa liikaa huomiota tai omistautumista? Ja valitsen sitten miehen jolta näitä asioita ei juurikaan saa. Ne omistautuvat ja huomioonottavat miehet eivät jotenkin sytytä. Pakko löytää se draama jostain. Vai onko tämä ennemminkin ongelma kaikilla tässä päivässä? Kaikilla on kiireinen työ, elämä, ystäväpiirit ja harrastukset. Pitää nähdä kavereita, pitää olla koko ajan jotain sovittuna mutta sitten ei kuitenkaan mielellään sovita mitään koska parempi elää hetkessä ja mennä fiiliksen mukaan? Ehkä minä olen jotenkin kaavoihin kangistunut ja liian suunnitelmallinen. YOLO. Katsotaan sitten lauantaina mitkä on fiilikset ja mitä sitten tehdään? Eletään hetkessä? Mennään tuulen mukana? Ja mikäs siinä! Mutta kun B on kuitenkin jo buukannut lauantainsa täyteen. Ja perjantaina on pokeria poikien kanssa. Ja sunnuntaina tietenkin jalkapalloa. Tarvitsen seuraneidin. Rakastaja erikseen, lapsen isä erikseen, ulkoilu/elokuva/ravintola/urheilukaveri erikseen.

Mutta mitä muuta? Kävin Suomessa. Kävin Düsseldorfissa. Kävin Trierissä ja myöskin Frankfurtissa. Olen ollut supersosiaalinen ja kulkenut ympäri Saksaa. Mikä on hyvin osunut samaan saumaan kun tämä hidas paraneminen lenssusta. Nyt vihdoin tuntuu että olen terve. Joten tänään taas paluu salille. Ne jo sieltä soittivat minulle että onko loppunut motivaatio vai mikä minua vaivaa kun en ole kuukauteen käynyt salilla. Ihan kiva tietysti että huolehtivat asiakkaistaan. Sain sitten sovittua tapaamisenkin trainerin kanssa. Päivitetään taas saliohjelma ja sillain. Luulen että olen menettänyt noin kolmasosan viime vuotisesta lihasmassasta. Onneksi tässä on taas aikaa treenata.

Vegeburgeri. Kasvissyönti on sujunut aika hyvin. Muutaman liha-aterian olen "nauttinut" kun se on ollut helpointa ravintolassa.

Naistenpäivän kukan ostin

Hipsterityyli vahvistui uusilla pappa-kengillä

Noh, päivitän jotain fiksumpaa kun päässä alkaa taas liikkumaan jotain!

terv.
Sofia