Kuuma viikko

Moikka,
Nopea avautuminen sinulle tähän työkiireiden väliin. Töissä siis kova kiire. Huomenna pitäisi ryhmäpalaverissa esittää tutkimussuunnitelmaani (jota ei juurikaan ole) ja tähän astisia tuloksiani (joita on vähän, mutta niitäkään en ymmärrä) ja viimeksi pomoni kanssa palaveeratessani jäi luuna käteen se ajatus että hänen mielestään en ole saanut tarpeeksi aikaiseksi. Tämä onneksi sentään rivien väleihin siroteltuna viestinä. No, itsehän halusin töihin sellaiseen tutkimusryhmään jossa vaadittaisiin enemmän.
Mutta tässä työkiireiden keskellä on sitten myös käynyt selväksi että nyt on meneillään joku "Sofia on ihana"-viikko. Oletko huomannut? Onko sinullakin ollut minua kova ikävä tällä viikolla? Sillä kaikilla exilläni ainakin on. Sekä sillä "hieman" minuun ihastuneella työkaverilla nyt todellakin on. Ja satunnaiset tanssipartneritkin kyselee puhelinnumeroja. Ei tietysti pitäisi valittaa, mutta mitä tämä nyt oikein on? Se aika vuodesta? Kuusta? Olenko ollut tarpeeksi kauan nyt poissa Suomesta/kotiutuneena tänne Saksaan että nyt iskee kaikilla kaipuu? Selitän vähän tarkemmin. Viikonloppuna olimme ulkona pariin otteeseen työporukan kanssa. Muutaman kaljan jälkeen sitten selvästikin on kiva tulla avautumaan tunteiden nykytilasta. Tämä avulias työkaverini ei todellakaan huolinut "ei" sanaa vastaukseksi. Jankkasi ja jankkasi aiheesta "you and me baby" kaksi iltaa. Lauantai-ilta huipentui siihen että huusin hänelle pää punaisena, täysillä pauhaavaan musiikin yli, että "fuck off! Can't you just fuck off!!!". Hienoa sitten maanantaina morjestella töissä. Kyllä häntä onneksi vähän tuntuu hävettävän oma käytöksensä, mutta ei selvästikään tarpeeksi. Lopeta! L-O-P-E-T-A!
Ja sitten eilisillan yksi exä, joka aina satunnaisesti muistaa minua pommitteli tekstareillaan että kuinka juuri nyt on niin kova ikävä. Olisitpa täällä. Hän tässä niin nyt kaipaisi minua sinne vierelleen. Ja ei ei, ei pelkästään petiseuraksi vaan ihan muutenkin. Olet niin kiva. Niinpä niin. Tämä erittäin omituinen muutama päivää huipentui tänään puhelinsoittoon toiselta exältä. Josta on tässä jo ajat sitten päästy yli ja ympäri ja molemmat ovat jatkaneet elämäänsä. "Hei, kiva kuulla sun ääntä. Mitä kuuluu. On vähän ikävä...haleja!" Onko nyt aprillipäivä? Onko sullakin Kata mua tosi kova ikävä tänään? Ei pelkästään petiseuraksi vaan muutenkin? Heh. Paras keskittyä työjuttuihin ettei mene pienellä ihmisellä ihan pasmat sekaisin. Entäs sitten se nyxä? Kyllä sitäkin on tässä välillä vähän ehtinyt tapaamaan. Sydämen kuvia silmissä. Vietettiin "Lazy Sunday" yhdessä. Koomailtiin ja halailtiin ja katseltiin hömppää. Ja hän nukkui krapulaa pois ja minä silittelin päälakea. Söpöä. Kai?

Hauskaa leirikoulua sulle mussukka! Tässä pari selfietä helpottamaan ikävää!

Ainiin, täällä satoi lunta. Joka sitten heti suli pois. Hyvä eipä ole minun pyörän tiellä.

Syöpöttelyä 01/14, 07/15 ja nyt afrikkailaisessa ravintolassa jamssia käsipelillä 01/15

Tiskaava emäntä. Koneisiin on siirrytty että voi uranainen keskittyä työntekoon.

Ihastuksen kipinää

Moikka Kata,
Sun selfiepäivityksiä tulee tappavalla tahdilla. Alkaakohan tämä pahin kaamosmasennus olemaan hellitetty kun molemmat ollaan näin aktivoiduttu? Nyt ei ole kummempia ulkosuomalaisuuteen liittyviä pohdiskeluja jaettavana kun päällimmäisenä pyörii vain mielessä Herr S. Tai no, paperisotaa käyn jatkuvasti. Eikä se tunnu loppuvan koskaan. Juuri sain edes jotenkuten töihin päin paperit kuntoon ja nyt sitten vaihdan palkollisesta apurahalle. Tämä johtaa siihen että joudun vaihtamaan vakuutusyhtiötä halvempaan ja siis aloittamaan koko rumban uudelleen ja lähettelemään lipilapisia joka paikkaan. Saksassa on oltava terveysvakuutus, pakko! Jos ei ole niin they will hunt you down and make you pay. Joka työlomakkeessa jne kysytään että missä olet ollut milloinkin vakuutettuna. Aukkoja ei kuulu olla näissä tiedoissa. Laitoin lappuihin vain että "olen olen, Kela on hoitanut homman himaan". Not my exact words mutta ymmärtänet pointin? Ja jatkuvasti postiluukusta tipahtelee saksan kielisiä virallisia kirjeitä joissa taas minulle kerrotaan joku uusi henkilönumero ja toivotetaan tervetulleeksi milloin minnekin. Eläkekassaan, televisiolupaa maksamaan, jonnekin... Ihan kuin olisi syntynyt uudelleen! En aina jaksa edes käännätyttää noita kenelläkään. Jos saman näköisiä lappuja tulee paljon, kysyn joltain. Olen ollut 2 kk yhden vakuutusfirman vakuutettavana ja nyt tosiaan eroan siitä. Bonuksena kuitenkin viime vuoden upeasta asiakkuudestani minulle lähetettiin kirje jossa luki jotain saksaa ja 80€ kuponki. Lasku? Selvisi että ei ole lasku vaan on rahaa. Vie tämä pankkiin niin saat 80€ bonusta. Kiitos TK, tykkään teistä vaikka olettekin kalliita ja joudun nyt eroamaan. Mutta nyt joudun menemään pankkiin. Onko 80€ arvoista? Kai se on. Huoh! Samalla Suomen pää pitää samanlaista pommitusta. "Maksathan työttömyyskassan jäsenmaksun"! Minkä? Ai, unohtui erota sieltä. "Et kuulu enää Suomen sosiaaliturvan piiriin". Kiitos Kela kun huomasit muistaa.

Lopetanpa tämän jutun kun alkaa vain ahdistamaan. Denial on hyvä tässäkin asiassa. Maksetaan sitten ne mitä pitää kun on pakko. Verot ja kuolema. Kaksi varmaa. Mutta meillä oli taas treffit S:n kanssa. Vaikka onkin tälllä viikolla kiireinen mies niin ehti pistäytyä eilen illalla kylässä. "Et kai ole vihainen?" Ai että hänelle tulee ystäviä kylään to-su ja asia on sovittu aikoja sitten ja me tapasimme 1.5 viikkoa sitten? Ja ei pysty nyt järjestämään kaikkea aikaansa minulle? Olen kyllä tosi vihainen. Hänen jutuistaan muutenkin tulee välillä rivien välistä selville että hän on ollut tekemisissä sekopäisten naisten kanssa. Sairaanloisen mustasukkaisten esimerkiksi ja jopa yhden kunnon stalkerinkin on onnistunut haalimaan joskus elämäänsä. Että nainen nukkui autossa talon ulkopuolella ja kyttäsi. Huhhuh. Leikillämme keskustelemme aiheesta "kaikki naiset eivät ole hulluja", mutta en oikein tiedä ketä naurattaa ja ketä ei. No, itsehän olen erittäin tasapainoinen (joskin huudatan tällä hetkellä täysillä Taylor Swiftin "Blank space" biisiä "...I have long list of ex-lovers. They will tell you I'm insane...") ja en ollut hänelle vihainen aikataulunsa ongelmista. Vielä. Käyttäydyin kuten hyvä potentiaalinen tyttöystävä ja valmistin hänelle romanttisen illallis-tapas-picnicin olohuoneeseen. Erittäin mukava ilta! Taidan olla vähän ihastunut. Ja ehkä vähän enemmänkin. Molemmat hymyilemme kuin Hangon keksit koko ajan kun olemme yhdessä. Aika ihanaa!
Tänään sitten olen viettänyt rauhallista koti-iltaa yksin syöden eilisen jämiä ja katsoen suomi-hömppää eli Juttaa ja super löllöjä. Nautinto sekin!

Jämäillallinen ja Jutta

Sitten kolmen päivän selfiepäivitys vielä. Kaksi uutta otosta ja yksi selfietoisinto. Enjoy! Pus*

Perinteinen vessaselfie töissä (20.)

Testailen uuden mekon selkämystä ennen treffejä (21). Hyvä selkä!

Onneksi jäi valkkaria eiliseltä. Nam! (22)

<3 Sofia <3

Kahdeskymmenestoinen

Moi moi,

semituotteliaan päivän tuloksena on tämä:

Nyt on taas kuuden viikon Seiskat, Ellet, Fitit, Fätit ja mitä-näitä-nyt-on luettu. Kysy mitä vaan julkkiksiin, tosi-tv -ohjelmiin, dieetteihin, perseenmuokkausliikkeisiin tai "terveellisiin" jälkiruokiin liittyvää, I knows!

Kampaajakäynnin lisäksi olen saleillut, ollut töissä, ja nyt loikoilen sohvalla. Huomenna lähdetäään Ruotsiin viikonlopuksi joten voi olla, etten saa päivitettyä kuvia tänne ennen sunnuntaita. En nimittäin ajatellut ottaa konetta mukaan. Reino jää kotiin sillä suurena kissaystävänä tunnettu M lupasi syöttää ja rapsuttaa sitä poissaollessamme.

Aloitin taas pidemmän tekstin töissä, mutta siellähän se on, työkoneella. Katsotaan jos saan sen valmiiksi ennen viikonloppua. Vielä pitäisi kasata presentaatio ensi viikolla oleviin Neuropäiviin. Kivaa! :)

Palaillaan myöhemmin!

Puss :*

/K

Kahdeskymmenesensimmäinen

Joojoo, tiedän. Kahdeskymmenes puuttuu. Mutta en ole päässyt toteuttamaan itseäni tavalla, jossa toisinnot olisivat mahdollisia. Siksi käytän jokerikorttiani ja siirrän kahdennenkymmenennen selfien toiselle päivälle ;)

Tässä nyt olis kuitenkin tämän päivän kuvat. Olen antanut kuvasarjalle nimen "pre-kampaaja". Voinet arvata mikä huomisen kuvasarjan nimi on?

#kaikkifiltteritkäytössä

Päätin muuten taas ruveta kasvattamaan hiuksia. Ne on paljon kivemmat pitkinä.

Nyt nukkumaan, huomenna taas kaikkea.

Puss! :*

/K

Täällä on kylmä

... sanoo saksalainen. Ja portugalilainen ja japanilainen ja mitä näitä nyt on kun ulkona on asteet lähellä nollaa. Sitten ne ihmettelee, että hulluja nuo suomalaiset kun minä painelen labrassa hihattomassa topissa. Ei täällä ole kylmä hyvät ihmiset! Suomessa on kylmä. Ja laittakaa kunnolla vaatetta päälle kun menette ulos niin ei tarvi palella. Pipo päähän pakkasella. Niin se vaan menee lapset. Vahvistan yhä vain tätä ihmisten Suomi-kuvaa. Salmaria olen jo näille juottanut. Karjalanpiirakoita ja Fazerin suklaata toin viimeksi tuliaisiksi. Kiva kuitenkin kun on toinenkin suomalainen labrassa. Laulellaa välillä suomi-iskelmää muiden iloksi tai joulun alla kauneimpia joulunyyhkytyksiä. Itse olen suosinut lähinnä biisiä "seitsemän kertaa seitsemän..." kun leikkelen membraaneja ja Whatmanneja blotteja varten. Brittiläinen työkaverimme imitoi meitä: "hublabublababla, hubladibladabla". Britin käsitys suomen kielestä. Se on muuten hassua, että kun pitää suunnitella jotain mielessään ja laskea että montako solumaljaa laitan kasvuun ja montako millilitraa siis tarvitsen mediaa niin pakko se on suomeksi pölistä. "Jos on viisi kuopallista soluja niin viisi kertaa kaksi milliä ja niitä on sitten neljä kertaa niin se tekee neljäkymmentä...joo-o joo-o". Ei mene englanniksi tuo. Saatikka saksaksi. Takeltelen aivan täysin kun ravintolassa pitää sanoa että "meitä tulee neljä". "Öh, höh, ääääh, four!" Hienosti hoidettu! Näin sitä oppii sitten. To do listalla yhä: löydä saksan kielen kurssi, mene sinne ja opi kieli! Toistaiseksi olen onnistunut ilmoittautumaan kuntosalille, Tinderiin ja nyt ehkä sirkustreeneihin. First things first.

Suomen kulinaarisista herkuista näihin paikallisiin! Vihdoin joku kanssasyöjistäni otti sen legendaarisen makkarakeiton! Tsädää!

Makkarakeitto sekä muuta murkinaa. Lauantai-illan baarireissu huipentui pita gyrokseen ja sitä sitten paikkailin maanantaina terveellisellä salaatilla. Britille kun kerroin niin hän oli aivan hämmentynyt: "Salad for dinner?! Seriously!?" Memo to myself; salaatti on lounas, ei illallinen.

Viikonloppuna tosiaan tuli käytyä yksissä 80-luvun bileissä mutta muuten otinkin aika iisisti ja kävin töissä. Herr Ope, käytettäköön hänestä tästä edes nimeä S (niin vakavaa tämä kai alkaa olemaan että saa oman nimikirjaimen) oli jossain skimbaamassa, joten ei olla nyt nähty. Myös tämän viikon S on erityisen kiireinen (normaalisti ei kuulemma ole ja onpa nyt harmi ja koskakohan nyt ehditään sitten näkemään) kun on nyt mitä sitten kaveria tulossa viikonlopuksi ja jalkapalloa ja mitä näitä nyt on. Olemme tapailleet noin viikon ja silti vähän harmittaa että ei ehditä näkemään. Mutta koska olen ihana ja herttainen naisihminen, en kauheasti purkanut tätä harmitusta häneen vaan viestittelin ihan vain että "ymmärrän tosi hyvin ja nähdään kun ehditään tässä katsos". *Hrmph* Näemme varmaan huomenna, mutta vasta joskus illemmalla kun kiirusta katsos. Suostun näköjään kaikkeen. Helppo mikä helppo. Mitä sitä teeskentelemään kun tällainen minä olen. Jos haluan nähdä toista niin sitten haluan. En jaksa leikkiä mitään vaikeasti tavoiteltavaa.
Saksalaiset ja jalkapallo. Siitä lisää toisella kertaa. Mutta jotenkin aavistelen että tulen vielä oppimaan mitä on jäädä kakkoseksi jalkapallolle jos aion näitä saksalaisia miehiä tapailla. Ja mikäs siinä, kyllä minäkin voin jalkapalloa katsella, mutta en ehkä ihan samalla innostuksella kuin se täällä otetaan. Täytyy paneutua tähänkin asiin. Ehkäpä jalkapallon täytteinen maaliskuu heti saksalaisen ruuan helmikuun jälkeen?
Pari selfieräpsäytystä vielä! Pus ja hei!

Sunnuntain labralook on erittäin rento

Maanantain kopiolook. Kurjat, hyvä kirja! Onneksi kohta luettuna niin pääsen uuden kirjan kimppuun.

Yhdeksästoista

Moi,

ihana päivä kun pääsi taas treenaamaan ja normirytmiin kiinni. Olen siis tunkenut ruokaa naamaan kaksin käsin ja tapani mukaan, melkein, nukkunut päiväunet töissä. No ei. Tapoihinihan kuuluu nukkua jos väsyttää, siksi minulla onkin työpisteelläni tyyny ja peitto. Uskon nimittäin vahvasti power napin piristäviin vaikutuksiin.

Aamulla olin salilla ja töiden jälkeen kävin vielä keskivartalotreenissä ja venyttelyssä. Kohta nukkumaan, hullun väsynyt taas <3 <3 <3

Päivän foto:

Tämä ilme ei todellakaan kuvaa tätä päivää

Puss!
/K

Kahdeksastoista

Moimoi,

nopskat päivitykset vaan. A on krapuloinut koko päivän sillä välin kun itse olen pyykännyt, kokkaillut, käynyt kaupassa, pakkaillut tavaroita vanhassa kämpässä, sisustanut liinavaatekaappia ja ja ja... No okei, on se ajanut autoa ja kiusannut myös. Ja piti nilkoistani kiinni kun seisoin käsilläni. Oli muuten pelottavaa, mutta uskalsin.

Tässä päivän kuvat, ta-daa:

Laiskan naisen selfiekimara. Ei tartte muuta kun kallistaa päätä ja vähän hymyillä. Tosin siinäkään en onnistu tokassa kuvassa :(

Nyt nukkumaan. Onhan kello jo yhdeksän ja huomenna pääsee salille, jes! :)

Puss!

/K

Tuhat!

Holy crap!

Meidän blogia on luettu yli 1000 kertaa! :D :D :D

Ketkä te tyypit olette?

...vai onko sulla Soufi tylsää, ja olet klikketi-klikkaillut refreshiä koko sunnuntain?

/K

Kölniläistä henkeä

Heissan heissan,
Vietän tässä lauantai-illan alkua töissä ja odottelen että rasva liukenee veteen. Hienoa kuin mikä! Ja mikä parasta; kun rasva on liuennut ja soluviljelmäni ovat saaneet nautiskella uudesta dietistään 16h, tulen tänne takaisin ja päätän niiden lyhyen elämän lyysaamalla ne. Eli ei ihan hirveitä rännejä voi lauantai-illalle suunnitella (muutenhan olisin suunnitellut) koska aamulla saa taas tehdä töitä. Kävin tänään hieman ostoksilla taas kaupungilla. Ostoslistalla oli tällä kertaa mm. uusi takki. Sikäli onnistunut reissu, että ostin kaksi takkia. Ja vähän vaatteita. Ja vähän kaikkea. Saisi se apuraha kohta tipahtaa tilille kun koko joulu-tammikuu on mennyt törsäillessä.

 

Kuvia ostosreissulta. Tuo ylimmäinen kuva on kamalimmasta mekosta jonka löysin. Oli pakko ottaa kuva kun oli vaan niin ruma! Otin sen sovitukseen koska luulin että siinä voisi olla potentiaalin. Oli potentiaalia; rumimmaksi mekoksi ikinä! Sitten kuva uudesta lempparikaupastani: Comma , Hyvä kauppa, en ostanut mitään. Kaffetta ulkona. Kyllä, tammikuussa voi istua ulkkona. Ja lopuksi uusi takkini ja takana labraa. 

Mutta oli minulla asiaakin. Olen tässä jo jonkin aikaa tehnyt havaintoja saksalaisten vai pitäisikö sanoa kölniläisten käytöstavoista. Ja käytöstavoilla tarkoitan ehkä enemmänkin sellaista yleistä sosiaalista kanssakäymistä. Täällä ei selvästikään kuulu kulkea tuppisuuna tuijotellen vain omia varpaitaan. Ei nyt sentään pidä myöskään viritellä keskustelua tuiki tuntemattomien kanssa bussissa, mutta muuten sellainen yleinen ystävällinen ja hymyilevä asenne on hyvä pitää mukana. Aina tervehditään kaikkia ja aina sanotaan heipat kun lähdetään. Ihan tuntemattomillekin. Että kun ravintolassa istut viereiseen pöytään niin hymyilet ja nyökkäilet kohteliaasti siihen naapureille. Jos jotain pientäkin kanssakäymistä siinä on kuten että "anteeksi, kiitos, siirränpä laukkuani niin mahdut paremmin" jne niin sitten lähteissä taas hymyillään ja sanotaan "tschüss!" Kaupasta kun poistut: "tchüss!" Naapuriin törmäät rapussa "Guten morgen!" Etenkin olen pannut merkille tuolla salilla että pukuhuoneeseen mentäessä ja puku- ja pesutiloissa ollessa yleinen ilmapiiri on sellainen me-henkinen. Tuntuu kuin oltaisiin tässä kaikki muijat samassa veneessä yhdessä täällä meidän salilla treenailemassa. Ei katsota pitkin nenän vartta vaan hymyillään ja moikataan. Hyvä me, hyvä meidän tiimi! Jotenkin ehkä hassuimmalta tämä tuntuu siellä kuntosalin saunassa. Sehän on siis sekasauna ja siellä ollaan kaikki ihan ilkosillaan. Ensimmäisen koeajon tein siveästi pyyhe päällä ja satuin olemaan ainoa nainen siellä nakujen miesten joukossa. Jälkeenpäin kysyin "tiimikaverilta" eli random kanssajumpparilta suihkussa että minkäslaisessa asusteessa tuolla saunassa kuuluu naisten olla. Alasti kuuluu. Saksassa ei katsos häpeillä. Noh, sittemmin olen mennyt sinne rohkeasti yhtä nakkena kuin muutkin. Hieman siinä pyyhe päällä kulkiessa ja sitten lauteille asetun alastomaksi. Mutta siis tässä tilanteessa myöskin siinä kaiken pyyherallin ja nolostelun punan joukossa kuuluu tervehtiä kanssasaunojia: moikkis! Hallo! ja sitten lähteissä taas heipatella tuntemattomille alastomille vartaloille. Mitäs me tässä, koko jengi alasti, kavereita ollaan kaikki. Kyllä se tuntuu olevan vähän sellaista hämmentävää näille saksalaisillekin. Viimeksi siinä saunoessani siellä oli seuranani kaksi vähän nuorempaa miestä, jotka lähteissään siinä törmäilivät kattoon ja seiniin ja oviin kun yrittivät lähteä suihkuun retein elkein.

Vaikkakin yleisesti ollaan kohteliaita ja ystävällisiä niin kyllä nämä kölniläiset miehet kuitenkin ovat varsin stereotyyppisiä saksalaisia miehiä. Eli aika lailla kuten suomalaisetkin miehet. Ei kannata juuri odottaa että kukaan pitää sinulle ovea auki tai antaa tietä kadulla tai muutenkaan juuri ottaa huomioon millään lailla. Vähän eri meininki oli siellä viime kesän Italian reissulla! Niin, taas päästiin miehiin. Kyselit Open kuulumisia. Kyllähän tässä on tämä tilanne jatkunut yhtä kiinnostavana. Nähtiin siinä ekojen treffien jälkeen to-su joka päivä. Sitten pohdittiin että onkohan tämä nyt vähän omituista? Ehkä ei pitäisi nähdä joka päivä? Nähtiin sitten kuitenkin taas maanantaina ja torstaina. Ollaan käyty syömässä, katsottu leffaa sohvalla verkkareissa, otettiin skaba biljardissa ja yleisesti ottaen puhuttu ja puhuttu ja pussailtu. Eli kivaa on ollut. Hän on hauska, fiksu, rento, komea ja etenkin sellainen normaali. Että voi itsekin olla ihan oma itsensä ja sanoa mitä mieleen juolahtaa. Tuntuu että osaa myös tehdä typeriä ja omituisia asioita eikä liikaa jää pohtimaan ja jännittämään mikä natsaisi aika hyvin minun käytösnormieni kanssa. Tämän viikonlopun hän on reissussa joten tulee tähän tällainen hyvä tauko. Jännä nähdä mihin tämä tästä kehittyy. Oma fiilikseni on sellainen mukavan kutkuttava. Ei tarvitse miettiä liikaa että miltä minusta nyt tuntuu? Entä jos en olekaan tarpeeksi ihastunut? Kun hänen seurassaan on hyvä olla ja tykkään että hän tuijottaa syvälle silmiin ja halaa. Isoin pelkoni on että tässä on taas joku sitoutumiskammoinen tuuliviiri, joka vetääkin sitten kohta käsijarrusta ja vaihtaa pakin silmään. Ei voi kuin mennä rauhakseen ja katsoa mitä sieltä paljastuu.

Lähdössä treffeille -selfie taas. Pohdin kummassa topissa menen pelaamaan biljardia. Valitsin avonaisemman kaula-aukon, tietysti!

Hungry-angry eli hangry -selfie toisinto sinun kuvastasi

Tsemppiä treeneihin. Ota ihan kunnolla sitä lepiä välillä. Ei siitä treenaamisesta muuten mitään hyötyä ole. Sanoo lepäämiseen erikoistunut Sofia. Mun motto on "levolla kuntoon!"

Pus*

Seitsemästoista

Olin spinningissä, jonka jälkimainingeista päivän kuva on otettu. Valitettavasti vaatetus ei ole sama kun kahdessa edellisessä kuvassa, kun ovat nuo rintsikat sen verran kulahtaneet, ettei niitä enää kehtaa käyttää ja on paitakin jäänyt isoksi. Ilmettäkin vähän editoin kun en saanut tuollaista "kuolen ihan just"-ilmettä aikaiseksi. Jalkani tosin kuolivat jo aikoja sitten. Ei helpota lihaskipu jos menee intervallispinningiin. Ihan vaan jos joku sitä ihmetteli.

1. Kuolema 2. Kuolema 3. Wi-hii!

Viime yönä sain vihdoin nukuttua ne tarpeelliset reilut 10 tuntia, aaah! Vielä tosin väsymys painaa jonkin verran, joten taidan tästä hipsiä päikkäreille. Moikkis! :*

/K

Kuudestoista

No terrrve!

Perjantain kunniaksi askartelin sinulle tällaisen selkäkuvan:

1. Mun selkä 01/14, 2. Mun selkä 07/14, 3. Mun selkä 01/15. 

 

Tänään olin taas työterkkarilla (myös lääkärin mielestä olen täydellinen!), sitten tein vähän töitä, sitten samoilin Viikkiin BP-tunnille (ah, oli niin parasta vaikka mun kaikki eilen auenneet lihakset on taas ihan pirun kipeet), sieltä teatteriin näkemään Lainavaimon ensi-ilta, sitten kotiin. 

Ja nyt mä oon tässä. Soffalla loikoilen ja kohta meen sänkyyn ku oon vähän väsy. Huomenna sitten spinning. On tehnyt tosi hyvää olla jumppatauolla, jaksaa ihan eri tavalla. Tosin oon syöny tosi huonosti (vähän ja vääriä asioita) ja nukkunu tosi vähän, joten energiavarastot vois olla korkeammat.

Mutta kyllä tämä tästä. Ens viikolla kun aamusaleilut taas jatkuu, niin eiköhän se nälkä ja väsykin sieltä väkisin puske ja rutiinit tuu takasin.

Kauniita unia söpöliini! <3

/K

Viidestoista

Hei taas,

piti oikein päivittää tuo eilisen selfiekimaran otsikko, kun virheellisesti luulin eilen, että on viidestoista päivä. No ei ollut. Mutta tänään on, ja tässä tää päivän kuva nyt on:

Toi eka kuva on mun all-time suosikki. Toka on huono ja kolmas on vähän parempi.

Hieronta oli tosi hyvä, ja hierojan kädet oli yhdistelmä Jumalaa, Jeesusta ja taikuria. Jalat ja hanuri kiittää <3 <3

Puss!

/K

Lepoviikko, pah!

Heissan,

koetan tässä pipetointien välissä raapustaa jonkinlaista tekstiä kuluneesta viikosta. Niin kuin jo viime viikolla vähän mesosinkin, niin kroppa on ollut aika kovilla kun en ole muistanut oikein levätä. Tästä syystä himmailin jo loppuviikosta kaiken sporttailun suhteen, ja samoilla linjoilla olen jatkanut tällä viikolla. Menneeseen viikkoon mahtuu viisi totaalilepopäivää, joka on neljä enemmän kun yleensä. Olin suunnitellut sohvalla loikoilua, telkkarin koomatuijotusta, kirjojen lukemista, ehkä muutamaa rauhallista lenkkiä kauniissa talvimaisemissa, vähän lisää kodin sisustamista, ruoanlaittoa sekä itseni hellimistä. Tästä on toteutunut ainoastaan kodin sisustus ja hetkittäinen sohvalla loikoilu. Muuten olen ollut töissä, autossa, netissä, lääkärissä, unessa …mitä näitä nyt on?

Tältä olin kuvitellut viikkoni näyttävän. Kuvassa unta demonstroi nk. "Lundia-kissa"

Tiistaina kävin työhöntulotarkastuksessa juttelemassa elämästäni ja kuullakseni verikokeiden tulokset. Kaikki arvot olivat tosi hyvät, eikä elintavoissa muutenkaan ollut mitään korjattavaa. Perjantaina pitäisi tosin mennä uudestaan, jolloin minulle tehdään jonkinlainen riskikartoitus johtuen siitä, että työskentelen eläinten parissa. Siitä viikko eteenpäin tulee työfyssari tarkistamaan styroksiviritelmän, jota työpöydäksi kutsun. Olen siis kaiken kaikkiaan hyvin tyytyväinen yliopistolta tähän mennessä saatuihin etuihin (terv. työsuhteessa 15 päivää so far…).

Joulukuun Seura-lehdestä sain idean Kiinattomaan-helmikuuhun. A ei vielä ole päättänyt mukanaolostaan. Oletko sinä?

Päivät ovat venyneet pitkiksi koko viikon sekä töissä että kotona. Otin viikonloppuna yhteyttä ystävääni L:n, joka on sisustusarkkitehti ja joka ideoi meille uuden sisustuksen olohuoneeseen. Sitä ideaa onkin toteuteltu pitkin viikkoa, ja lopputulos näyttää tosi hyvältä. Enää puuttuu minun sohvaryhmä, joka siis pitäisi kuljettaa edellisestä kodistani, sekä muutama hankinta, joita katsotaan varmaan vasta sitten kun suurimaat kalusteet ovat paikallaan. Lupaan lähettää olkkarista kuvia, kunhan se valmistuu. Olen siis päässyt nukkumaan vasta myöhään, mutta joutunut silti heräämään kuudelta joka aamu, johtuen eksperimenteistä. Eli ei ihme, että eilen ollessani kosmetologilla nukahdin noin seitsemän kertaa heräten omaan korskahteluun ja kuolaamiseen. Tästä ei valitettavasti tullut päivän selfietä :(

Eilen illalla eräs pariskunta tuli vielä hakemaan A:n senkin, ja lisätilaa karkottaaksemme haimme uuden liinavaatekaapin Lohjalta. Vaikka kaappi onkin ihan mielettömän kiva ja kaunis, en jaksanut yhden ainuttakaan pyyhettä laskostaa sen uumeniin, niin väsynyt olin.

Tänään on tiedossa tunnin hieronta uuden hierojan käsittelyssä. Sinun kokemuksista viisastuneena en nyt tällä kertaa laittanut niitä ”I’m too sexy for myself”-pikkuhousuja.

Yhden palohälytyksen ja siitä seuranneiden märkien sukkien siivittämänä toivottelen sinulle hauskaa loppupäivää!

Siellä me taas seistiin. Oli muuten komiat palomiehet.

Töppöset märkinä...

...ei paljoo naurata

Puss! :*

/K

Ps. Kerro lisää opesta. Meillähän on muuten sitten sama viikkopäivä, jos päätätte ruveta olemaan yhdessä ;)

Pps. Hienot prässienkat, ja tietty yksi toisto lasketaan! Räyh!

Rutiineja luomassa

Moikka taasen,
Väsyneen näköistä menoa siellä. Noh, sateinen ja kylmä tammikuu Suomessa taitaa tehdä tehtävänsä? Oli jännä huomata tämä ilmastollinen ero kun palasi joululomalta takaisin Kölniin. Kylmää ja sateista ja pimeää täälläkin on mutta myös aurinkoista ja lämmintä ja kuivaa välillä. Ilmassa on sellaista raikkautta kuitenkin jota Suomessa ehkä tulkitsisin alkavan kevään tuoksuksi, mutta täällä se ehkä on vain normaalia talvea.
Pohdin tuossa jälleen kerran samaa pyöräreittiä polkiessani että ihminen on kyllä omituinen eläin. Kun se laitetaan (tai se siis itse haluaa mennä) täysin uuteen ympäristöön ja uusiin maisemiin, tärkeintä on ensiksi luoda turvallisia rutiineja. Niinkuin jo aiemmin pohdin tuon bodypumpin rauhoittavasta vaikutuksesta tuttuine musiikkeineen ja liikkeineen niin sama pätee kyllä jokaisella elämän alueella. Sitä lähtee rutiineja ja paikkoilleen jämähtämistä pakoon ulkomaille ja ensimmäiseksi huomaa luovansa itselleen pakonomaisesti rutiineja noudattamalla vanhoja käytösnormeja. Pidän todella tiukasti kiinni uudesta työmatkareitistäni enkä halua muuttaa sitä tippaakaan. Yritän opetella sitä nyt niin että saisin sen toimimaan mahdollisimman tehokkaasti ilman että muuttaisin varsinaista reittiä. "Ahaa, nuo liikennevalot voi kiertää kun vähän sompailee tuolta jalankulkijoiden puolelta." "Tätä katua kun oikaisen niin vältän mukulakivet."Kesämmällä lähden sitten rohkeammin tutkimaan puistoreittien mahdollisuutta kun on valoisampaa. Ehkä ihmisen mieli toimii juuri näin. Ensin sitä yrittää opetella yhdenlaisen struktuurin, jotta voi sitten alkaa luomaan sen ympärille jotain uutta. Ensin pitää tuntea yksi pieni alue kaupunkia jotta voi laajentaa maailmankuvaansa pikkuhiljaa sen ulkopuolelle tuntematta silti itseään vieraaksi ja eksyneeksi. Kun liikun kodin ja lähi Rewen väliä tunnen itseni varmaksi ja kotoisaksi ja..noh, omaksi itsekseni. Kun lähden kauemmaksi keskustaan tai muille nurkille työkaverin bileisiin tms. tunnen itseni pieneksi eksyneeksi araksi turistiksi. Kyllä se tästä, pikkuhiljaa. Otin kuvia tästä omasta tutusta ja turvallisesta pyöräreitistäni sinulle. Köln ei kyllä ole mikään kaunis kaupunki jos sitä kuvaa ihan näin normaalin asukkaan vinkkelistä (ja talvella) ja jättää ne turistivalokuvat katedraalista pois.

Ensin Brüsseler Platzin (kaupunginosani viehättävä kirkkopuisto) ohitse ja sivukatuja pitkin eteenpäin

Moltkestrasse on täynnä liikennevaloja (ja siellä se gymikin pilkistää) ja lopuksi sillan alitse

Kölnin "vihreän vyön" eli ison puistoalueen läpi, jonka jälkeen ollaankin jo Universitätsstrassella ja kampuksen poikki. Siellä se instituutti jo pilkisteleekin!

Töissä alkaa olemaan minullakin ihan kivasti jo hommia. Katastrofista toiseen kai se menee tämä labrahommien opettelu. Eilen illalla koitin saada proteiinigeelin ajoon yöksi ja se tietysti vuosi kuin seula. "Etkö katsonut että lasit eivät vuoda?" Niin, onneksi neuvokas työkaverini paikkasi lasissa olevan halkeaman vaseliinilla ja tuossa se ny pöhisee 15h myöhemmin ihan kauniisti! Tule hyvä kakku, älä tule paha kakku.

8% Tris-Tricine SDS-Page o/n. Tadaa!

Salilla innostuin muistuttelemaan lihaksiani että on myös olemassa oikeaa voimaharjoittelua eikä vain bodypumppailua. Koitin jalkaprässienkkaani ja 135kg jälkeen päätin että tämä on hyvä. Kokeilen ensi kerralla meneekö enempää. Mutta siis ihan vain sellaisella prässillä. Että makaat siinä ja painat jalat 90° kulmasta suoraksi. Kyllähän sitä nyt jaksaa kerran prässätä vaikka kuinka? Vai montako kertaa pitää jaksaa että lasketaan? Menin myös haahuilemaan sinne isojen poikien puolelle missä on vapaat painot. Pinkeissä trikoissani taisin herättää vähän kyseenalaista huomiota. Eikö muka ole naisten paikka? Halusin tehdä etukyykkyjä ja menin sinne sitten kyykkäämään. Ehkä en mene enää toiste. Ja hei, ehkä löysin paikan missä treenailla sirkusta. Mutta se on vuorossa sitten ensi viikolla.

Tälläista tällä kertaa. Nyt takaisin töihin! Pus pus!

Yksitoista viiva neljätoista

Voi Jeesus mikä viikko.

Töissä on kerrankin tekemistä, ja nyt sitä onkin ihan kaksin käsin. Tosin ei saa valittaa kun niin pitkään olen kärsinyt tylsyydestä ja saamattomuudesta johtuen siitä, etteivät hiiret liiret lisäänny, reagensseja ei ole, ideoita ei synny yms yms.

Urheilusta vietän himmailuviikkoa, johon kuuluu loikoilu, hieronta, jokunen salikäynti ja spinning, mutta ei oikeastaan muuta. Okei, olen myös varannut paikan Bodypump- ja kahvakuulatreeneihin, mutta katsotaan millä mielellä kroppani on loppuviikosta... Huomenna pääsen vihdoin aukomaan jumiutuneita reisiäni uuden hierojan käsittelyyn. Fingers crossed, että on hyvä.

Pidemmittä puheitta, tässä nämä rästissä olevat selfiet nyt sitten on:

11.1: Siellä kurkitaan olan yli sohvalla loikoillen

12.1: Ja siellä vuorotellen palellaan ja hikoillaan kun ei koskaan ole hyvä. No ei, kesä ja hikoilu on hyvä.

13.1: Ja siellä taas loikoillaan sohvalla kun ollaan tas niin saatanan väsyneitä tai saamattomia.

14.1: Ja siellä lähetellään vähän suudelmia (tai vikassa kuvassa nyt lähinnä mutristellaan huulia, mutta you got the point...)

Huomenna lupaan olla hyvä ihminen ja kertoa sinulle kaiken tästä viikosta. Ja meidän uudesta liinavaatekaapista *kurr*

Puss!

/K

Olen elossa!

Huomenta,

ja anteeksi, etten ole päivitellyt kuulumisia ja kuvia pariin päivään. Tämä ei suinkaan jodu siitä, että olisin hylännyt hienonhienon selfie-idean, vaan olosuhteiden pakosta. Sunnuntaina väsytti niin pirusti, etten jaksanut tehdä kuvakollaasia (vaikka kuva kyllä oli!), ja ajattelin tekeväni sen maanantaina töissä. Tosin siellähän ei ole photoeditor-ohjelmaa, joten milläs teet. Harmikseni jouduin siis tekemään töitä.

Täysin random kuva: Kävin verikokeissa ja nyt näytän narkkarilta. Hoitaja muistutti kolmesti, että "Jää nyt siihen odostushuoneeseen painamaan kymmeneksi minuutiksi". Sanoin "Joo joo" ja menin pois. En painanut. Tietenkään.

Eilen uudelleenjärjesteltiin meidän olohuone, jonka johdosta netti oli pois käytöstä suurimaan osan iltaa. Puolenyön paikkeilla pääsiin sänkyyn ihan hajonneena. En edes ottanut eilistä kuvaa kun en jaksanut.

Täysin random kuva, osa 2: Reino ylhäältäpäin katsottuna

Kohta lähdössä työterveystarkastuksen kautta töihin, jossa superkiire päivä. Illalla tapaamaan kaveria ja siitä varmaan vielä vähän muuttoa. Mutta. Yritän saada aikaiseksi kolmen päivän selfie-kimaran vielä illemmalla.

Puss!

:*

/K

Saksalaisista miehistä

Tässä sitä ollaan kuten tuli luvattua. Kello on nyt vähän yli kahdeksan sunnuntai-iltana (kuten uusi hieno Polar Loop -aktiivisuusrannekkeeni kertoo) ja väsyttää aivan tuhottomasti. On tullut vähän liikaa valvottua tänä viikonloppuna. Treffeillä perjantaina meni myöhään, eilen bileissä meni myöhään ja tämän päivän lazy-sunday sohvalla löhöily ja piirrettyjen katsominen ei riittänyt ihan paikkaamaan kaikkea.
Lupasin kirjoittaa hieman ajatuksiani saksalaisten miesten treffailusta. Ihan suunnattoman suurta kokemusta en ole ehtinyt tässä muutan kuukauden aikana keräämään, mutta Tinder helpottaa kummasti uusien tuttavuuksien löytämistä ja treffien sopimista. Se on ehkä ensimmäinen eroavaisuus aiempiin kokemuksiini verrattuna, että lähes jokainen Tinder-match kirjoittaa minulle jotain. "Hi, how are you doing" nyt ainakin jos ei muuta. Ja sitten vähän kirjoitellaan ja seuraavaksi mies jättää jatkokeskustelujen aloittamisen naiselle. Ensimmäisen päivän keskustelun jälkeen miehestä ei kuulu enää mitään, jos et itse sitten avaa keskustelua uudelleen. Paitsi tietysti aina löytyy muutama friikki, jotka kirjoittavat jo heti kohta seuraavana aamuna että "Miksi et ole vastannut? Mikä meni vikaan? Onko hyvä aamu? Hauskaa päivää sinulle!". Huhhuh, hei hei! ("oletko varma että haluat poistaa Tinder-parin" - "Kyllä!")
No, nämä muutamat tapaukset joiden kanssa olen sitten lupautunut treffeille ovat onneksi osoittautuneet oikein mukaviksi ja normaaleiksi tapauksiksi. Mennään syömään ja yhdelle Kölchille ja jutellaan ummet ja lammet. Kaikki puhuvat joko kohtuullisen hyvää tai hyvää englantia. Hienoa. Sitten vielä kun löytyisi se kipinä. Sitä ei ole liian usein ollut. Vain tuon Mr. Saksan ja nyt Mr. Open kohdalla.

Olen yrittänyt haistella että mitkä nämä käytösnormit ovat saksalaisilla treffeillä. Miten naisen odotetaan käyttäytyvän? Mitä Tinderistä haetaan Saksassa (onhan tämä normaalia treffailua eikä petiseuran hakua?)? Johtopäätökseni tähän asti on ollut että asiat ovat lähestulkoon täysin kuten Suomessa. Miehet ovat ehkä hieman puheliaampia, hieman enemmän ulkonäöstään kiinnostuneita, hieman enemmän city-miehiä kuin Suomessa, mutta tämä voi tietysti johtua ihan vain treffiseuralaisvalinnoistani. Täälläkin lasku pistetään juurikaan kyselemättä puoliksi. Aika tarkkaankin. Kolikot kaivetaan esiin ja lasketaan tasasummat tasan! Joskin sitten olusella mies saattaa innostua tarjoamaan (oluthan maksaa n.1.50€). Yksi treffiseuralaiseni kertoi etsivänsä unelmiensa Disney-prinsessaa, unelmoivansa täydellisistä häistä, kommentoi että kynteni ovat aivan liian lyhyet ja ehdottomasti halusi maksaa illalliseni koska äiti on opettanut että aina ensi treffeillä pitää miehen maksaa. Sopiihan se, mutta ne olivat kyllä tasan viimeiset treffimme myöskin. Tietysti ihan imartelevaa että oli ajatellut minussa olevan potentiaalia prinsessan paikalle? Hieman murskasin hänen unelmiaan kertomalla että olen eronnut enkä niin kovin perusta niistä häistäkään enää saati kynsistäni murehtimisesta. Kyselin yhdeltä mieheltä että toimiiko täälläkin sama kulttuuri kuin Suomessa, että ensin mennään sänkyyn ja sitten mietitään että jaksaisiko tuon kanssa lähteä kahville. Kuulemma menee ihan samanlailla täälläkin jos seuraa haetaan baarista. Vai yrittiköhän se vain uskotella että kevytkenkäisyys olisi ihan hyvä juttu? Mutta summa summarum: Tinder-deittailu Suomessa ja Saksassa on yllättävän identtistä. Yhtä paljon pettymyksiä ja vääriä mielikuvia, mutta muutama helmikin joukossa. Melkein uskaltaisin väittää että täällä on Tinderissä enemmän komeita miehiä, jotka sitten jopa matchäävät minun kanssani ja kirjoittavat. Ei paha!

Uusi asia tässä nykyisessä deittailuympäristössäni on oma roolini ulkomaalaisena. Yht'äkkiä minä olen se eksoottinen blondi pohjoisesta, mutta samalla myöskin huomaan että minuun suhtaudutaan hieman varovaisesti. Moni mies jo heti alkuun kysyy että kauanko aion asua täällä? Kannattaako tuohon tutustua edes? Ja tietysti se että en puhu saksaa enkä ole perillä täkäläisestä kulttuurista on joillekin vähän turn off. Toisaalta sitten moni puhuu mielellään englantia ja ehkä se on jotenkin miehelle mieluisaa että saa olla se joka tietää miten asiat ovat ja voi neuvoa ja auttaa pulassa olevaa neitoa? Luonteeltani olen muuten aikalailla sellainen "ei tartte auttaa", mutta täällä joutuu ottamaan vastaan kyllä kaiken avun mitä saa ja treffiseuralaisilta kuulee paljon hyviä vinkkejä esim. urheilupaikoista, ravintoloista, julkisen liikenteen käytöstä jne.
Tämänhetkinen tilanne on aika kutkuttava. Tapasin torstaina Mr. Opettajaa ja siitä asti olemme nyt nähneet päivittäin. Aika hyvin nyt kyllä tuntuu kolahtelevan. Juttua riittää aina yömyöhään ja kumpikaan ei haluaisi lähteä vielä kotiin. Hän kirjoittelee, mutta sopivan maltillisesti. Huomaan että olen tehnyt vaikuksen ja että hän pyörii minunkin ajatuksissani. Jutellessa hän möläyttelee sellaisia hauskoja kommentteja kuten: onneksi valitsi silloin aikoinaan englannin kielen ja opetteli sen kunnolla kun nytten sitten selvisi että miksi juuri se oli oikea valinta. Hih! Perhosia vatsassa.

Ja sitten se selfie:

Selfie 11. Kata 01/14 ja Sofia 01/15 eli toisinto sinun kuvastasi

Ketkäs ne siellä poseeraavat jääkaappini seinällä?

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin! Ja nyt nukkumaan...

Pus*