Moi moi, pitkästä aikaa!
Ei ole blogi ihan päällimmäisenä
ollut mielessä viime aikoina, koska:
1.
Piti järjestää häät
2.
Piti hyysätä opiskelijaa, joka oli meillä kaksi
kuukautta kesätöissä
3. Piti hyysätä miestä, koska se mursi sääriluunsa
ja oli ensin puoltoista viikkoa sairaalassa ja sen jälkeen se sai kolme kuukautta
saikkua (3 viikkoa jäljellä, jes!)
4.
Piti mennä naimisiin
5.
Piti mennä häämatkalle
ja siinä välissä piti olla kauneimmillaan ja kukkeimmillaan
ja onnellisimmillaan ja vähiten stressaantunut EVER ja hauiksenkin piti olla
suurempi kuin koskaan.
Kohdat 1-5 toteutuivat (tai se matka nyt oli enemmänkin
sellainen pre-häämatka. Että otetaan se varsinainen häämatka sitten kun mies
pystyy liikkumaan vähän paremmin) ja onnellisuutta on ollut ilma täynnä, mutta
siitä kukkeimmillaan olemisesta ja massiivisesta hauiksesta en ole niin varma.
Rouvana on oltu tasan kuukausi ja pakko myöntää, että ihanaa
kun häästressi on ohi. Mutta ei makeaa mahan täydeltä, pistettiin nimittäin
kämppä myyntiin ja päätettiin ostaa isompi. Ensin ajatuksena oli ostaa joku
kiva kerrostalokolmio nykyiseltä asuinalueelta – sellainen, missä on korkeat
huoneet, leveät ikkunalaudat, paljon valoa, ehkä joku pieni parveke,
mahdollinen puisto-/merinäköala, rauhallinen sisäpiha, ylin kerros. Kyllä sä
tiedät. Tällä hetkellä ollaan ostamassa täysin pommikunnossa olevaa asuntoa,
jonka remppakustannuksia voi vaan arvailla.
Meillä on tänään ensimmäinen näyttö omasta asunnosta.
Huomenna toinen ja sunnuntaina kolmas. Tavaroita on pakattu ja viety ullakolle
ja autotalliin. Aamulla, ennen kuin menen töihin, pakkaan kaikki käytössä
olleet keittiön tavarat kaappeihin, jotta tila olisi avaran ja tyhjän näköistä.
Voivat sitten mahdolliset ostajat mielessään sommitella omia kodinkoneitaan
paikoilleen. Illalla, kotiin tullessa, kaapissa olevat tavarat otetaan taas esille
ja käyttöön ja aamulla ne taas nostetaan kaappeihin.
Mitäs sinne?
