Kolmen tunnin lento: Ihastuksen kipinää

Moikka Kata,
Sun selfiepäivityksiä tulee tappavalla tahdilla. Alkaakohan tämä pahin kaamosmasennus olemaan hellitetty kun molemmat ollaan näin aktivoiduttu? Nyt ei ole kummempia ulkosuomalaisuuteen liittyviä pohdiskeluja jaettavana kun päällimmäisenä pyörii vain mielessä Herr S. Tai no, paperisotaa käyn jatkuvasti. Eikä se tunnu loppuvan koskaan. Juuri sain edes jotenkuten töihin päin paperit kuntoon ja nyt sitten vaihdan palkollisesta apurahalle. Tämä johtaa siihen että joudun vaihtamaan vakuutusyhtiötä halvempaan ja siis aloittamaan koko rumban uudelleen ja lähettelemään lipilapisia joka paikkaan. Saksassa on oltava terveysvakuutus, pakko! Jos ei ole niin they will hunt you down and make you pay. Joka työlomakkeessa jne kysytään että missä olet ollut milloinkin vakuutettuna. Aukkoja ei kuulu olla näissä tiedoissa. Laitoin lappuihin vain että "olen olen, Kela on hoitanut homman himaan". Not my exact words mutta ymmärtänet pointin? Ja jatkuvasti postiluukusta tipahtelee saksan kielisiä virallisia kirjeitä joissa taas minulle kerrotaan joku uusi henkilönumero ja toivotetaan tervetulleeksi milloin minnekin. Eläkekassaan, televisiolupaa maksamaan, jonnekin... Ihan kuin olisi syntynyt uudelleen! En aina jaksa edes käännätyttää noita kenelläkään. Jos saman näköisiä lappuja tulee paljon, kysyn joltain. Olen ollut 2 kk yhden vakuutusfirman vakuutettavana ja nyt tosiaan eroan siitä. Bonuksena kuitenkin viime vuoden upeasta asiakkuudestani minulle lähetettiin kirje jossa luki jotain saksaa ja 80€ kuponki. Lasku? Selvisi että ei ole lasku vaan on rahaa. Vie tämä pankkiin niin saat 80€ bonusta. Kiitos TK, tykkään teistä vaikka olettekin kalliita ja joudun nyt eroamaan. Mutta nyt joudun menemään pankkiin. Onko 80€ arvoista? Kai se on. Huoh! Samalla Suomen pää pitää samanlaista pommitusta. "Maksathan työttömyyskassan jäsenmaksun"! Minkä? Ai, unohtui erota sieltä. "Et kuulu enää Suomen sosiaaliturvan piiriin". Kiitos Kela kun huomasit muistaa.

Lopetanpa tämän jutun kun alkaa vain ahdistamaan. Denial on hyvä tässäkin asiassa. Maksetaan sitten ne mitä pitää kun on pakko. Verot ja kuolema. Kaksi varmaa. Mutta meillä oli taas treffit S:n kanssa. Vaikka onkin tälllä viikolla kiireinen mies niin ehti pistäytyä eilen illalla kylässä. "Et kai ole vihainen?" Ai että hänelle tulee ystäviä kylään to-su ja asia on sovittu aikoja sitten ja me tapasimme 1.5 viikkoa sitten? Ja ei pysty nyt järjestämään kaikkea aikaansa minulle? Olen kyllä tosi vihainen. Hänen jutuistaan muutenkin tulee välillä rivien välistä selville että hän on ollut tekemisissä sekopäisten naisten kanssa. Sairaanloisen mustasukkaisten esimerkiksi ja jopa yhden kunnon stalkerinkin on onnistunut haalimaan joskus elämäänsä. Että nainen nukkui autossa talon ulkopuolella ja kyttäsi. Huhhuh. Leikillämme keskustelemme aiheesta "kaikki naiset eivät ole hulluja", mutta en oikein tiedä ketä naurattaa ja ketä ei. No, itsehän olen erittäin tasapainoinen (joskin huudatan tällä hetkellä täysillä Taylor Swiftin "Blank space" biisiä "...I have long list of ex-lovers. They will tell you I'm insane...") ja en ollut hänelle vihainen aikataulunsa ongelmista. Vielä. Käyttäydyin kuten hyvä potentiaalinen tyttöystävä ja valmistin hänelle romanttisen illallis-tapas-picnicin olohuoneeseen. Erittäin mukava ilta! Taidan olla vähän ihastunut. Ja ehkä vähän enemmänkin. Molemmat hymyilemme kuin Hangon keksit koko ajan kun olemme yhdessä. Aika ihanaa!
Tänään sitten olen viettänyt rauhallista koti-iltaa yksin syöden eilisen jämiä ja katsoen suomi-hömppää eli Juttaa ja super löllöjä. Nautinto sekin!