Lupasin kirjoittaa hieman ajatuksiani saksalaisten miesten treffailusta. Ihan suunnattoman suurta kokemusta en ole ehtinyt tässä muutan kuukauden aikana keräämään, mutta Tinder helpottaa kummasti uusien tuttavuuksien löytämistä ja treffien sopimista. Se on ehkä ensimmäinen eroavaisuus aiempiin kokemuksiini verrattuna, että lähes jokainen Tinder-match kirjoittaa minulle jotain. "Hi, how are you doing" nyt ainakin jos ei muuta. Ja sitten vähän kirjoitellaan ja seuraavaksi mies jättää jatkokeskustelujen aloittamisen naiselle. Ensimmäisen päivän keskustelun jälkeen miehestä ei kuulu enää mitään, jos et itse sitten avaa keskustelua uudelleen. Paitsi tietysti aina löytyy muutama friikki, jotka kirjoittavat jo heti kohta seuraavana aamuna että "Miksi et ole vastannut? Mikä meni vikaan? Onko hyvä aamu? Hauskaa päivää sinulle!". Huhhuh, hei hei! ("oletko varma että haluat poistaa Tinder-parin" - "Kyllä!")
No, nämä muutamat tapaukset joiden kanssa olen sitten lupautunut treffeille ovat onneksi osoittautuneet oikein mukaviksi ja normaaleiksi tapauksiksi. Mennään syömään ja yhdelle Kölchille ja jutellaan ummet ja lammet. Kaikki puhuvat joko kohtuullisen hyvää tai hyvää englantia. Hienoa. Sitten vielä kun löytyisi se kipinä. Sitä ei ole liian usein ollut. Vain tuon Mr. Saksan ja nyt Mr. Open kohdalla.
Olen yrittänyt haistella että mitkä nämä käytösnormit ovat saksalaisilla treffeillä. Miten naisen odotetaan käyttäytyvän? Mitä Tinderistä haetaan Saksassa (onhan tämä normaalia treffailua eikä petiseuran hakua?)? Johtopäätökseni tähän asti on ollut että asiat ovat lähestulkoon täysin kuten Suomessa. Miehet ovat ehkä hieman puheliaampia, hieman enemmän ulkonäöstään kiinnostuneita, hieman enemmän city-miehiä kuin Suomessa, mutta tämä voi tietysti johtua ihan vain treffiseuralaisvalinnoistani. Täälläkin lasku pistetään juurikaan kyselemättä puoliksi. Aika tarkkaankin. Kolikot kaivetaan esiin ja lasketaan tasasummat tasan! Joskin sitten olusella mies saattaa innostua tarjoamaan (oluthan maksaa n.1.50€). Yksi treffiseuralaiseni kertoi etsivänsä unelmiensa Disney-prinsessaa, unelmoivansa täydellisistä häistä, kommentoi että kynteni ovat aivan liian lyhyet ja ehdottomasti halusi maksaa illalliseni koska äiti on opettanut että aina ensi treffeillä pitää miehen maksaa. Sopiihan se, mutta ne olivat kyllä tasan viimeiset treffimme myöskin. Tietysti ihan imartelevaa että oli ajatellut minussa olevan potentiaalia prinsessan paikalle? Hieman murskasin hänen unelmiaan kertomalla että olen eronnut enkä niin kovin perusta niistä häistäkään enää saati kynsistäni murehtimisesta. Kyselin yhdeltä mieheltä että toimiiko täälläkin sama kulttuuri kuin Suomessa, että ensin mennään sänkyyn ja sitten mietitään että jaksaisiko tuon kanssa lähteä kahville. Kuulemma menee ihan samanlailla täälläkin jos seuraa haetaan baarista. Vai yrittiköhän se vain uskotella että kevytkenkäisyys olisi ihan hyvä juttu? Mutta summa summarum: Tinder-deittailu Suomessa ja Saksassa on yllättävän identtistä. Yhtä paljon pettymyksiä ja vääriä mielikuvia, mutta muutama helmikin joukossa. Melkein uskaltaisin väittää että täällä on Tinderissä enemmän komeita miehiä, jotka sitten jopa matchäävät minun kanssani ja kirjoittavat. Ei paha!
Uusi asia tässä nykyisessä deittailuympäristössäni on oma roolini ulkomaalaisena. Yht'äkkiä minä olen se eksoottinen blondi pohjoisesta, mutta samalla myöskin huomaan että minuun suhtaudutaan hieman varovaisesti. Moni mies jo heti alkuun kysyy että kauanko aion asua täällä? Kannattaako tuohon tutustua edes? Ja tietysti se että en puhu saksaa enkä ole perillä täkäläisestä kulttuurista on joillekin vähän turn off. Toisaalta sitten moni puhuu mielellään englantia ja ehkä se on jotenkin miehelle mieluisaa että saa olla se joka tietää miten asiat ovat ja voi neuvoa ja auttaa pulassa olevaa neitoa? Luonteeltani olen muuten aikalailla sellainen "ei tartte auttaa", mutta täällä joutuu ottamaan vastaan kyllä kaiken avun mitä saa ja treffiseuralaisilta kuulee paljon hyviä vinkkejä esim. urheilupaikoista, ravintoloista, julkisen liikenteen käytöstä jne.
Tämänhetkinen tilanne on aika kutkuttava. Tapasin torstaina Mr. Opettajaa ja siitä asti olemme nyt nähneet päivittäin. Aika hyvin nyt kyllä tuntuu kolahtelevan. Juttua riittää aina yömyöhään ja kumpikaan ei haluaisi lähteä vielä kotiin. Hän kirjoittelee, mutta sopivan maltillisesti. Huomaan että olen tehnyt vaikuksen ja että hän pyörii minunkin ajatuksissani. Jutellessa hän möläyttelee sellaisia hauskoja kommentteja kuten: onneksi valitsi silloin aikoinaan englannin kielen ja opetteli sen kunnolla kun nytten sitten selvisi että miksi juuri se oli oikea valinta. Hih! Perhosia vatsassa.
Ja sitten se selfie:
 |
| Selfie 11. Kata 01/14 ja Sofia 01/15 eli toisinto sinun kuvastasi |
 |
| Ketkäs ne siellä poseeraavat jääkaappini seinällä? |
Pus*
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti