Vauuuuu!

Terveisiä saksalaisesta bodypumpista. Heh. Ohjaajaksi ilmestyi tällä kertaa aika stereotyyppinen homomies. Tukka kivasti laitettu ja energiat katossa. Tykkäsin erittäin paljon hänen tunnistaan. Miinuksena se, että seisoin kaiuttimen vieressä ja hän suhautteli s-äänteitä kohtuu kovaäänisesti. Paljon puhetta saksaksi ja siihen joka väliin mausteeksi "Vauuuu" huudahduksia. Piti purra huulta etten alkaisi nauramaan. Ehkä näytin aika ensikertalaiselta tai muuten urpolta (ei voi olla sillä olen niin pro) mutta hän koki selvästi tarvetta korjailla minun tekemisiäni. harmi vain että ymmärsin vihjeet vasta kun hän tuli tasan minun eteeni näyttämään että laitas nyt kädet tänne painon tälle puolen eikä tolle puolen. Juu, juu, kiitosta vaan.

Töissä hieman turhauttaa kun en ole oikein vielä päässyt kunnolla hommiin. Pitäisi lukea ensin ja saada turvallisuuskoulutus siihen ja luvat tähän ja joku näyttämään miten serverille pääsee käsiksi jne. Huomaan että saan paljon aikaiseksi ja asiat tehtyä jne kunhan en ole liiaksi riippuvainen muista. Jos joudun ensiksi kysymään apua tai pyytämään toista näyttämään tai sopimaan ensin yhden jos toisenkin kanssa, niin viivyttelen loputtomiin koko asiaa. Onko tämä jotain suomalaista eristäytyneisyyttä vai miksi haluan itse tehdä kaiken ja ei tartte auttaa. Ärsyttää kun ei voi tehdä asioita heti kun itselle sopii ja juuri niinkuin haluaa. Nytkin kalastelen postejani laatikosta purukumin avulla ja toivon että asia selviää mieluummin kuin soittaisin vuokraisännälle ja pyytäisin häntä korjaamaan asian. Laitoin mailia ja toivon että asia hoituu itsestään. Ei viitsisi olla vaivaksi. Enkä jaksaisi tehdä asiasta ongelmaa. Sama internet-asiassa. Ahdistava ajatus että pitäisi tänään taas mennä jonnekin liikkeeseen ja olla kuin täysi idiootti. Sori, en puhu saksaa, en tiedä minkä vastaanottimen tai TV-liittymän tai minkä ikinä tarvitsen. Kunhan nyt vaan netti toimisi ja vaikka telkkaristakin voisi jotain näkyä? Auttakaa?

Ostin vihdoin kypäränkin. Hieno keltainen kuuppa jossa lukee "I love my brain". I do love my brain so it is excellent. Tuntuu herättävän huomiota tuolla katukuvassa, jossa ei juuri kypäriä näy mutta pyöräilijöitä sitäkin enemmän. Tai sitten olen muuten vaan niin huumaavan upean näköinen nainen että kaikki tuijottavat ihan vain ihastuksissaan. Naiset ja miehet. Kuulin jo niin monta tarinaa polkupyöräonnettomuuksista että piti saada nopeasti hommattua kypärä. Heti sitten eilen meinasikin käydä klassiset. Parkeeratusta autosta avautui ovi aivan nenäni edessä kun poljin ajatuksissani illalla salilta kotiin. Onneks satuin polkemaan 20cm kauempana minne ovi ylettyi. Muuten olisi tullut pieni kuperkeikka siihen kohtaan. Laitan tähän kuvan työpöydästäni koska tuolla hyllyllä komeilee keltainen kypäräni. Kivasti olen saanut jo pöydälleni kotoisan sekasorron aikaiseksi.

Siellä se keltainen unelma komeilee!

Ja vesipulloja kuuluu olla. Vettä pitää juoda pullosta koska hanavedessä on aika paljon kalkkia. Kotiin ostin suodattimella varustetun vesikannun, mutta töissä ja salilla pitää sitten lipitellä pullovettä. Aika turhauttavaa. Onneksi nuo ovat palautuspulloja. Luonto edes vähän kiittää.

Instituutti

Vielä lopuksi muutama teaseri Mensan tämän päivan tarjonnasta. Pidin pintani ja valitsin terveellisemmän vaihtoehdon! Vaikkakin paikka oli taas ruuhkautunut juuri noiden nugettien ja ranskalaisten takia. Mikä niissä ranskalaisissa nyt oikein on?

Muutama tämän päivän ruokavaihtoehdoista