Kolmen tunnin lento: Hellettä ja ukkosta ja muita säätilojen vaihteluita.

Onnittelut nyt vielä näin virallisen blogitekstinkin kautta tuoreelle morsiamelle! Hienoja uutisia. Eihän tämä uutinen nyt aivan puskista tullut, mutta ihanaa että A päätti tarttua härkää sarvista ja kosaista jo nyt. Mitäpä sitä sen kummemmin vatvomaan kun oikea osuu kohdalle. Ja aika kauan teilläkin on jo arkea ja yhdessä asumista takana että kuten sanoit, eipä se suhteen virallistaminen sitä normielämää isommin muuta. Mutta häät on aina hyvä juttu. Mikäs sen parempi syy juhlaan? Nuori lempi! Ja tietysti suostun kaasoksi. Kiitos kysymästä. Kunnitehtävähän se on. Lupaat vaan olla muuttumatta bridezillaksi. Pidän nutellaa matkassa niin ei tule ainakaan sitten nälkäkiukkua kesken häähommien.

Siskoni polttarit olivat tuossa männäviikonloppuna. Harmittaa etten päässyt mukaan. Tietysti siellä nyt olivat hänelle läheisimmät kaverit ja paljon varmasti heidän inside-huumoriaan ja sirkusmenoa, mutta silti. On se aina kiva olla mukana läheisten ihmisten tärkeissä hetkissä. Sitä kai tämä kaukana asuminen osaltaan on. Luopumista myös siitä että saa olla aina ja kaikkialla mukana. Ja huomata, että hyvin siellä tietysti menee ilman minuakin. Samat kesäfestarit, polttaribilestelyt, kesäyön viimeiset karaoke-repäisyt, itse poimitut mustikat, liikenneraivo ja iloitseminen siitä että se kesä nyt sitten vihdoin viimein saapui Suomeenkin. Kun siinä on mukana ja sitä elää se on sitä samaa tylsää menoa. Ei mikään nyt ole niin upean ihmeellistä missään. Same old, same old. Mutta jos ei pääsekään siihen mukaan niin johan alkaa ruoho vihertämään. Tällä kaikella ehkä haluan sanoa että välillä on ikävä sinne Suomeen ja siihen omaan tuttuun sosiaaliseen ympyrään omine tuttuine menoineen sekä myöskin ikävä siihen turhaumineen siitä että miksi Suomessa on aina tällaista? Miksei kukaan tee mitään eikä oo mun kaa? Mutta ainakin sen tiesi että se on tällaista samaa aina.

Tänne Kölniin kuuluu ihan hyvää noin muuten. Aika äärisääolosuhteita tosin tässä nyt ollut. Välillä tulee hirveät helteet. Mittari näyttää yli 35C ja labrassa jokainen kylmälaite prakaa ja yöllä ei saa nukuttua kun kämpässä on tietysti se sama 35C (kattoasunnon riemuja). Ja sitten iskee monsuunimyrsky ja ukkonen ja sademoodi jääkin päälle ja keli on kuin tänään maanantaina: 15C ja vettä sataa. Sain silti huonosta kelistä huolimatta asioita hieman eteenpäin viikonloppuna. Löysin lapselle pyörän kirpparilta. Seitsemän vaihdetta ja ihan kelpo peli. 20€. Ei paha. Vuokraisäntäpariskunnan kanssa tavattiin ja keskusteltiin kämpän viimeistelystä. Haluaisin liukuovet makkarin ja olkkarin väliin ja tämä sopi onneksi heille. Minä maksan ovet ja he jopa suostuivat maksamaan asennuksen ja muut. Hienoa! Nyt saan tehtyä makkaristani kaksi makkaria ja suljettua oven kun K menee nukkumaan. Minä voin vielä treenailla ja lueskella ja katsoa TVtä olkkarissa. Sängynkin varmaan jo löysin netistä. Eli liukuovien asennus, hieman uusia huonekaluja, pieni uudelleen järjestely ja kämppä on valmis. Ihan hyvä sillä K muuttaa Saksaan jo heti syyskuun alussa. Eli ihan kohta.

Kirpparireissulla minulla oli mukanani kukas muukaan kuin Herr. Polizei. Ei se nyt sitten ollutkaan vielä sillä taputeltu. Tämä salskea uroo lopulta sitten ehkä ymmärsi yskän ja ehdotti että josko tavataan. Hänelle sopii koska vaan ja mihin aikaan vaan. Tuli niin surulliseksi kun ei minusta ole kuulunut mitään. Onneksi hoksasi ajoissa että tuo nainen on jo kohta kaukana. Aika viimetippaan meni. Joten sitten tavattiin. Ja ollaan tässä nyt vähän tapailtu taasen. Saatiin vihdoin tuon lauantain kirpparireissun jälkeen vähän juteltuakin asiasta. Hänen mentaliteettinsa on että on parempi ensin tällain vähän kasuualisti tapailla ja hengailla niin sitten oppii vähän tuntemaan sitä toista ja tietää että olisiko järkeä koittaa vähän vakavammin alkaa deittailemaan. Ja koska minä nyt olen tällainen ulkkis, josta ei oikein ota selvää että mihin maahan se aikoo asettua vai hetikö se lähtee niin ei oikein ole osannut kauheasti asettaa tälle meidän suhteelle mitään tavoitteita. Eli katsotaan miten tämä hengailu nyt sujuu. Ihan hyvin tämä kuvio sopii minulle...toistaiseksi. Käydään drinksuilla, tehdään ruokaa, hengaillaan ja jutellaan koko ajan paljon. Ja pussaillaan ja niin päin pois. Mutta ei esim pidetä kädestä kiinni kun kuljetaan. Mikä on jotenkin minusta outoa. Mutta sovitaan siis että hengailuun ei kuulu romanttinen käsi-kädessä kulkeminen. Harmi. Paras ruveta pikkuhiljaa romanttiseksi sitten joskus piakkoin jos meinaa.