Kiirettä, kiirettä!

Hei vaan hei, ja hyvää alkanutta joulukuuta!

Sori kun olen ollut pienessä radiohiljaisuudessa-olen kasannut presentaatiota huomista kokousta varten, eikä minulla ole tapani mukaan taaskaan mitään sanottavaa. Täytyy siis panostaa Power pointin ulkonäköön eikä niinkään sen sisältöön ;)

Mutta tämä tässä on kissani. Ja koreista, tyynyistä, peitoista yms. huolimatta, sen suosikkipaikka on rahkan kylkiäisenä otettu laatikko.

Miten meni tuparit, ja mitä päädyit tarjoamaan? 

Oltiin ravintolassa. Tilasin päivän kasvisjutun. Se oli kolme pientä kikhernepyörykkää (a.k.a. falafel) perunamuffinilla ja punajuurisååssilla. Ruokaa oli aivan liian vähän eikä se ollut hyvää.

Täällä, ah niin armaassa kotimaassa, saatiin vihdoin lakiehdotus tasa-arvoisesta avioliitosta läpi (hyvä homot!), ja siinä se sitten taisi ollakin. 

Elämäntapamonitorointi oli eilen onneksi vikaa päivää, sillä rupesin jo löytämään itsessäni kummallisia ruokailuun liittyviä pakkomielteitä. Lauantaina esim. huomasin, etten ollut syönyt karkkia koko viikkoon (kun en nyt yleensäkään sitä syö, mutta edes joskus). Joten omantunnontuskissani söin sitten vähän turkinpippureita ja suklaata, ettei se E kuvittele, että syön jotenkin superterveellisesti ja silleen. No sitten tuli huono omatunto kun olin syönyt karkkia (!), joten kävin pienen sisäisen taistelun ihan keskenäni, jossa selvisin voittajana todeten, että on ihan ok pakkosyöttää itselleen karkkia välillä. Ja ihan vaan todistaakseni itselleni, että en ole mitenkään neuroottinen syömisistäni, söin vähän raakaa piparkakkutaikinaa siihen päälle. Pahaahan se oli vaikka lapsuudesta muistelinkin, että itse piparitaikina olisi parempaa kuin ne piparit (huomioi kuitenkin, että mielestäni kaikki keksit ym. pölyltä maistuvat asiat ovat saatanasta). Ja sitten iski taas morkkis, kun olin ”tuhlannut” päivän kaloreitani syödäkseni karkkia ja jotain fuckin’ piparkakkutaikinaa. Joten menin nukkumaan nälkäisenä kun en enää halunnut syödä mitään, etteivät kalorit mene yli. Hohhoh. Moi, olen Kata ja mulla on syömishäiriö.

Oli suklaakakkua...

...ja hoplaa! Eipäs ollut enää!

Juostiin taas eilen asuntonäytöissä. Nähtiin pari ihan ok kämppää ja loput olivatkin sitten ihan hirveitä. Yksi mieleenpainuvimmista kodeista oli keski-iän ylittäneen pariskunnan moderni city-koti, johon kuului kissa. Tämä mirri oli ilmeisesti ollut tunnetun kissanruoka-brändin keulakuva ja saanut esiintymispalkkionsa ruokana. Tämä näkyi. Rakastettu eläin se taisi muutenkin olla, sillä olohuoneessa, paraatipaikalla, taide-esineiden harmonisessa sovussa, koristi seinää hillittömän kokoinen öljyväri-potretti tästä samaisesta kissasta :D

 

Kissakuvaajasta tulikin kuvattu. Maltalla viime kesänä.

Neuvottelut pankin kanssa on tämän viikon perjantaina, joten sitten selviää mihin meillä oikeasti on varaa. Tähän asti näytöissä käyminen on siis ollut jonkinlainen harrastus ja haaveilu, ei niinkään realismia. Tapaaminen E:n kanssa on myös perjantaina, joten siinä onkin jännää kerrakseen.

Tyhjensin vihdoin kuvia puhelimesta tietokoneelle, joten nyt ei ole tarjota mitään ajankohtaisia valokuvia. Mutta sen sijaan ilahdutan sinua vanhoilla otoksilla, mm. matkakuvilla kesäisestä Italiasta!

Mmmmmm...hyvää kahvia...

Muisk!

Laters baby! :*

Ps.Meidän toimistossa on ihan saakelin kylmä!