Viikonloppukollaasi

Moikka taas,

kerronpa sinulle viikonlopustani. Perjantaina, lainaneuvotteluiden ja ravitsemus-liikunta-elämäntapapalsun jälkeen, olin vakkari-BodyPumpissa, jonka jälkeen suuntasin kohti tutkimusohjelmamme pikkujouluja. Päällä minulla oli upouusi paljettimekko (tajusin kaupoissa kierrellessäni, että en koko kolmenkymmenen vuoden elämäni aikana ole omistanut yhtään paljettimekkoa, HAH!), ja mikäs siinä kolttu kimaltaen oli pullistella. Juhlat olivat kivat ja siellä oleva ohjelma oli mielestäni oikein onnistunut. Mutta koska olen mieleltäni (ja ruumiiltani) mummo, lähdin pois joskus kello 23-aikoihin.

Tän mää nappasin kainaloon ennen lähtöä.

Siellä kimaltaa ja siellä pullistelee

Lauantaina vietimme sekä Suomen itsenäisyyttä sekä armaan avopuolisoni massiivista krapulaa. Neljän Orange is the new Black-jakson ja puolikkaan shampanjapullon jälkeen laitoimme itsemme taas edustuskuntoon ja suuntasimme kohti ravintolaa. Agendalla oli pizzaa ja lisää kuohuvaa, jonka jälkeen matkasimme kohti Espoota pikkujouluihin. A tapasi nyt vihdoin loput kavereistani, nk. siviiliystäväni, enkä minäkään ollut nähnyt heitä pitkään aikaan. Tuli otettua muutama olut, ja olo seuraavana päivänä oli sen mukainen.

Koetin ottaa meistä normaalin kuvan. Fail.

Päällä musta mekko, jonka ostin Maltalta

Sunnuntaina kiertelimme taas asuntoesittelyissä, tällä kertaa olimme laajentaneet aluettamme Hakaniemeen. Illan viimeinen asunto, yksityisesittely ja myöhässä tapaamisesta. Ja siinä se oli. Ensimmäinen oikeasti potentiaalinen asunto. Hinta on toki aika korkea, emmekä tässä vaiheessa oikein voi edetä ennen kuin pankki on ilmoittanut tarjouksestaan. Mutta fiilikset ovat korkealla ja vatsanpohjassa lepattelee perhosia! :) :)

Mutta sitten muihin asioihin, vaikkapa elämäntapatapaamiseen. Olin siis viikon ajan tunnollisesti merkkaillut kaikki syömiseni, liikuntani, nukkumiset ym. aktiviteetit. Tapaamiseen otin mukaan viimeiset 3 kehonkoostumusmittauslipilapilappusta (yksi ennen kesää, kaksi kesän jälkeen) sekä avoimen mielen. Käytiin läpi em. asiat, mutta sellainen kokonaisvaltainen wrap-up tilanteesta jäi mielestäni saamatta. Ylivoimaisesti hankalinta viikon aikana oli ruokien merkkaaminen, koska se nyt vaan yksikertaisesti oli niin tylsää. Ja siitä ehkä olin toivonut saavani vähän kattavampaa lausuntoa kuin se, mitä nettisivusto minulle muutenkin osasi kertoa. Eli, että syön liian vähän kulutukseen verrattuna. Puhumme siis n. 500-1000 kCal:n vajeesta per päivä, eli ihan sairaan paljon. Se mikä nyt hiertää, on että en tiedä miten korjata asia. Syön kuitenkin jatkuvasti (2-3 tunnin välein), enkä ruokailun jälkeen ole nälkäinen, joten en ymmärrä mitä minun kannattaisi lisätä mihinkin kohtaan, jotta saisin syötyä noin paljon enemmän? Laitoin feedbackia tapaamisestamme sähköpostina jälkeenpäin ja nyt olen varma, että E vihaa minua*.

*ei vihaa koska olen niin ihana

Valitukset sikseen. Kohta on joulu ja kohta on myös talvipäivänseisaus, joten siitä päivät taas pitenee. Olen nyt parin viime viikon ajan löytänyt uudelleen viime kevään hittirenkutuksia, joita kuuntelin kyllästymiseen asti. Niistä tulee sellainen hyvä ja jännä fiilis. Ihan kun eläisi uudelleen viime kevättä, jolloin olin kuin uudesti syntynyt. Tunnen samat tuoksut (hiki) ja maut (proteiinijauhe) pelkkää musiikkia kuuntelemalla ja liihottelen jossain urheilunjälkeisessä euforiapilvessä. Hassua. En nimittäin tunne näitä asioita samalla tavalla enää livenä, vaikka ne ovatkin läsnä elämässäni.

Oltiin itämaisessa kaupassa, jossa myytiin onnenevästeitä, tirsk ;)

Koska nähdään? Ikävä.

/K