Joulumarkkinoilla vihdoin

Nyt se on sitten tehty, nimittäin joulumarkkinoilla käynti. Vettä satoi jouluisasti ja nahkakengät märkänä kahlailin ensin yhdet markkinat ja sitten toiset. Mutta syvennytään joulumarkkinoihin vähän myöhemmin. Kronologisesti edettäessä mainitsen ensin reissukuulumiset Suomesta.

Olin viikonloppuna taas Suomessa käymässä. Tuntuu kuin olisin useampana viikonloppuna siellä Suomessa mitä täällä Saksassa. Tulin hyvän ystäväni väitökseen ja karonkkaan ja samalla sitten myös tapaamaan poikaani. Kivahan siellä on aina pistäytyä. Hieman vain hankalaa kun ei oikein ole mitään omaa paikkaa siellä vaan joutuu kavereita vaivaamaan ja notkumaan toisten nurkissa. Katsotaan nyt miten tämä olisi järkevintä jatkossa järjestää. Ehkä tulen Suomeen harvemmin mutta sitten kerralla hieman pidemmäksi aikaa. Siinä ehtii sitten matkustaa vanhempieni luoksekin ja ottamaan vähän rauhallisemmin. Nyt tuntuu että minulla menee kolme päivää siihen että toivun kolmen päivän reissusta. Ja lapsikin on vähän kummissaan kun yht'äkkiä ollaan taas äidin kanssa ja sitten se taas heti lähtee. Heti kun poika vähän taas tottuu että minä olen siinä ja voi vähän alkaa kiukuttelemaankin tavalliseen tapaan, alkaakin jo vähän harmittamaan että kohta se taas lähtee. Yritin tällä reissulla vähän enemmän kysellä pojalta että miltä hänestä tuntuu kun äiti asuu Saksassa ja että haluaisin kyllä hänet sinne Saksaan mukaan jos vaan saisin ja olisiko mukavaa jossain vaiheessa asua siellä minun kanssani? Vaikeita aiheita tuntui olevan eikä viisivuotias nyt tietysti kovasti pysty tuollaisiin pohdintoiin vastaamaan, mutta jotenkin minusta tuntuu että on hyvä näistä vähän puhua ja pitää keskustelua tästä aiheesta avoimena jotta hän voi sitten pohtia asiaa ja ymmärtää että siitä saa puhua ja minä kuuntelen.

Muutenhan reissu sisälsi paljon juhlaa ja juhlaglamouria. Ensin iltapukubileet karonkan merkeissä ja lauantaina iltapukubileet televisiosta. Itse siinä kohtaa makasin kalsongeissa kaverin sohvalla saunan raikkaana ja saimme arvostella toisten juhlamokia kuten perinteeseen kuuluu.

Tässäpä tätä iltapukuloistoa. 

Itsenäisyyspäivän tunnelmia

Juhlat kun oli juhlittu oli aika taas suunnata takaisin kotiin. Eli tänne Kölniin. Ihmeekseni minusta tuntuu jo kuin saapuisin kotiin kun saavun Kölnin rautatieasemalle ja pääsen ulos siihen tuomiokirkon katveeseen. Kasvoilleni nousee väkisinkin pieni hymy ja tulee sellainen lämmin olo. Kotona. Hyvä.

Kartellin yöpöytä kulki kätevästi matkassa kauniissa kuljetuspakkauksessaan. Toimi pöytänä myös matkalla.

Maanantaina hieman reissusta rähjääntyneenä olikin sitten hyvä päivä testailla joulumarkkinoita. Ensinnäkin olin sopinut treffit tuolle illalle erään Tinderissä tapaamani miehen kanssa. Lisäksi työpaikan porukka oli sopinut menevänsä testaamaan "ne joulumarkkinat siinä suklaatehtaan edustalla". Suklaatehdas ja Heumark (jonne olin sopinut treffit) ovat noin 500m päästä toisistaan. Ovatko ne siis yksi ja sama joulutori? Ehdin jo hetken panikoida että sehän on hieno treffiasetelma että koko työpaikkani jengi ryystää hehkuviinejään viereisessä kojussa ja minä treffailen siinä sitten jotakin miestä seuraavassa. Onneksi päivän mittaan kävi selväksi että kyse on eri joulutoreista ja pääsen siis testaamaan kätevästi kummatkin. Kävimme siis ensin työporukalla juomassa Feuerzangenbowlet. Tämä on hieman muokattu versio perus gluhweinista. Juoma terästetään viinissä jo olevan alkoholin lisäksi rommilla, jolla valeltu sokerikimpale sytytetään tuleen. Sokeri siinä sitten sulailee ja maustaa juoman. Aika alkoholipitoinen drinkki mutta oikein hyvää. Lämmitti mukavasti siinä sateisena iltana väsynyttä reissaajaa.

Feuerzangenbowl jossa sokerikökkeröinen siinä palaa kivasti

Musikantteja joulumarkkinoilla

Ensimmäisen kipposen jälkeen häippäsin sitten vähin ääniin treffeilleni. Nämä olivat jo toiset treffit tämän kyseisen miehen kanssa. Nyt sitten uusi yritys niiden viime viikolla peruuntuneiden treffien jälkeen. Menimme Heumarkin joulumarkkinoille ja söimme hieman Flammkucheneita (pizzan kaltainen todella ohut lättynen jossa on tomaattikastikkeen sijasta tuorejuustoa tms) ja otimme muutaman gluhweinit. Oikein mukavat treffit. Meillä on selvästi sellaista mukavaa kipinää ja juttua piisasi. Minusta tuntui että hän oli ehkä hieman hermostunut sillä hän puhui lähes taukoamatta. Olin luvannut hänelle halauksen jos hän matkustaa Kölniin minua tapaamaan mutta vaikka tunnelma olikin oikein mukava ja flirttiä oli ilmassa, ei halailulle oikein tullut tilaisuutta. Pysyttelimme jotenkin sellaisen turvallisen pienen välimatkan päässä koko ajan. Kaverukset joulutorilla. Hmmmm. Kivahan se on ensin tutustua ja kaveerata ja katsoa kehittyykö se romanssi siitä, mutta olin silti hieman ihmeissäni. Onko tämä nyt kulttuurieroja vai eikö häntä kiinnosta? No, hitaasti hyvä tulee? Minä yritän tässä opetella sitä kärsivällisyyttä. Odottelen nyt vähän tulisiko sieltä kutsua kolmansille treffeille. Viihdyn kyllä hänen seurassaan joten ihan ilman halauksiakin varmaan saataisiin hauskat kolmannet treffit aikaiseksi. Raportoin jos homma etenee! Tuleeko kutsua? Kirjoittaako se? Onko se kiinnostunut? To be continued...

Jos näinkään romanttinen joulutorimaisema ei riittänyt indusoimaan suutelointia niin riittääkö mikään?