Harmaa viikko

En edes muistanut etten ole päivittänyt kuulumisiani viikonlopun kemuista. Meni niin sumussa se sunnuntai ja kai sitten maanantaikin. Oli vähän rankat kemut näin vanhalle. Lauantai päivän siivosin ja laitoin ruokaa ja valmistelin juhlia. Kiva tunne uudessa kämpässä laittaa paikat juhlakuntoon ja kynttilät tulille. Tuli heti jouluinen ja kotoisa olo kun asettelin glökihörskeet kuppeihin ja piparkakut siihen viereen ja pari tuikkua palamaan.

Siinä nätisti se poseeraa tuikkujen loisteessa. Niin on tukka kiharalla ja meikit naamassa että!

Ja hienon kakunkin se väänsi. On se vaan aika daami. Tollaisen kun löytäis niin pistäis taskuun ja talteen. 

Mutta siis tuparit sujuivat erinomaisesti. Hapankorppurullista tuli vähän kuivia mutta halloumi-salaatti oli hyvää, fetapiirakka erinomaista (kuten aina) ja portugalilainen työkaverini oli sopivasti tehnyt lisukkeita leivän kanssa tarjottavaksi, joten tarjoilu oli kaikenkaikkiaan napakymppi. Jälkiruuaksi suklainen mangojuustokakku. Tekaisin siihen päälle tuollaisen suklaakortistelun, joka viimeistään vakuutti kaikki minun erinomaisuudestani. Tästä puhuttiin sitten jälkeenpäin labrassakin. "Kuulitteko mitä se Sofia oli tehnyt?" Noh, noh, pientähän tuo. Helppo homma, helppo homma! Ihmisiäkin ilmaantui kivasti paikalle ja kaikki toivat juomia mukanaan. Hyvä! Varsinaisille jatkoille meitä lähti sitten enään kaksi, mutta kellokin oli jo pitkälle aamuyötä siinä kohtaa. Lähdimme Ehrenfeldiin (?) jossa oli jotkin kolmen ison bilepaikan yhteiset kinkeröiset. Jonot olivat aivan älyttömän pituiset ja Saksassa on ilmeisesti ihan OK, että muutama jonottaa ja kaikki ketä he ovat ikinä tunteneet voivat puskea sinne heidän viereen jonon kärkeen kun sitten vaan sattuvat ilmestymään paikalle. Puolisen tuntia katseltiin tätä menoa. Minä siinä verenpaine kohoten kiroilin hiljaa mielessäni että nyt saakelin nulikat sinne jonon perälle! Päätimme pitää tauon jonotuksesta ja mennä kaljalle. Kaljapaikka oli aika hauska myöskin. Katto täynnä ruusuja!

Ruusuja katossa

Noin klo4 sitten painelimme takaisin jonoon ja voitkin arvata että jono oli jo aika lyhyt joten ei muuta kuin sisälle ja bailaamaan. Olin sitten kotona joskus aamusella ja sunnuntain tunnelmat voinetkin arvata. Maanantainakin vielä vähän heikotti, mutta ajattelin karkoittaa heikotukset aamupumpilla! Räyh! Kyllä se olo siitä reipastuu. Paitsi siinä kohtaa kun ohjaaja on päättänyt miksata ohjelmaa ja kyykkybiisinä kajataa jotain aivan ennenkuulumatonta ja tuntematonta eikä minulla ole mitään aavistusta onko tämä nyt paha setti vai helppo ja lyhyt? Muutama kyynel siinä taisi kihota silmäkulmaan kun teimme jotain puolikyykkyjä aina neljän seteissä, NELJÄN? Ei koskaan tehdä neljää eikä musiikistakaan irronnut yhtään apuja. Miksi pistin omat maximipainot? Miksi? Tämä viikko on mennyt muutenkin vähän hiljaisissa tunnelmissa. Jotenkin tämä pimeys kai täälläkin painaa päälle vaikka täällä aurinko sentään nousee ja näyttäytyy aina välillä. Olin sopinut treffitkin jotka sitten peruuntuivat. Höh! Koko maailma on minua vastaan. 

No, sain sentään eilen SIM-korttini! Hurraa! Ja eilen oli jo onneksi tuttu pumppiohjelma ja onnellisena lauleskelin mukana kuinka "Somebody told me. You had a boyfriend. Who looked like a girlfriend". Ja kokkailin protskuja päälle. Nam! Kyllä se treffit perunut mieskin sieltä on ahkerasti kirjoitellut perään. Ehkä se haluaa kuitenkin minut tavata? Vaikka vaikeaa se nyt tuntuu olevan. Saatana!

Kanaa pataan. Huomaa kuvassa uusi jumppatoppi hikisen kokin yllä! Hauista unohdin pullistella tuossa. Virhe mikä virhe. Ensi kerralla sitten parempi onni!