Rillipää kuittaa

Nyt se on totta. Olen virallisesti vanha. Kävin eilen hakemassa tilaamani silmälasit. Aamen, arkku kiinni, omaiset ovat nähneet. Toinen jalka haudassa. Ei sillä, silmälasit kyllä mielestäni ihan sopivat minulle mutta ilmankin olisin voinut elää. Huoh! Samalle viikolle onneksi osui hieronta, kosmetologi ja kampaaja sekä nyt sitten nämä uudet prillit. Joten look sai kunnon päivityksen! Before - after:

Ennen kampaajaa ja rillejä - Jälkeen kaiken make overin

Ymmärrän ihan hyvin tuon ahdistuksen mitä kuvailit. Kroppa on hyvässä kunnossa, näyttää siltä mistä tykkäät, mutta onhan se "turhamaista ja turhaa". Jos tulee treenitauko ja pakkolepo, sinulle ei käy mitään pahaa. Elämä jatkuu, kaikki on silti hyvin. "Hei älä ressaa, hyvältä sä näytät noinkin!" Muttakun se ei ole sama asia. Näytän hyvältä joo, ihan kiva. Mutta se kaikki mitä on saavuttanut ja josta on ollut innoissaan menee. Oman kroppansa kontrolloinnissa ja muokkaamisessa on jotain koukuttavaa. Ja en usko että A pystyy sinua siinä täysillä tukemaan jos ei itse tunne samoin. Mutta se että hän rakastaa sinua ja juuri sinua auttaa varmasti. Kyllä hän on sinun tukena vaikkei joka solullaan hengitä samaa treenaamisen euforiaa.
Minulla ei ole ketään jonka tarvitsisi tällä hetkellä tykätä tai arvostaa sitä miltä kroppani näyttää, mutta hieman samoilla linjoilla minullakin on ajatukset menneet. Kädet ovat ihan hyvät, haukkaa on ja kyykkäämässäkin on tullut käytyä. Olen lihaksikkaampi kuin jotkut miehet ja uskon että suurin osa lihaksikkaista tai ei lihaksikkaista miehistä pitää juuri eniten siitä vartalotyypistä "pieni". Naisen kuuluu olla pieni, siro ja simpsakka. Niin mieleltään kuin vartaloltaankin. Lenkkeillä saa sirosti ponnari heiluen ja vaikka harrastaa jotain balettia. Nainen on nätti ja mieluiten hiljaa. No, näihin ihannemittoihin ei nyt taida olla meikäläisellä muutenkaan asiaa että täytyy mennä sillä mikä itsestä tuntuu oikealta. Minä tykkään että käsissä on vähän lihaksen mallia ja niinpäin pois. Mutta sitä ei kyllä täälllä Kölnissä juuri naisilla näy. Olen minä kyllä ihan positiivista palautettakin saanut miehiltä kropastani. Ja hyvältähän se aina tuntuu kun joku sanoo että "sinulla on niin upeat jalat". "Kiitos, kyykätty on!" Että joku ihailee sinussa juuri sitä asiaa mistä itsekin salaa tai ihan avoimesti tykkäät.

Päästiinpä kunnon pinnallisuuksiin. Mutta sitä se elämä myös on. Pinnallisuutta ja turhamaisuutta. Tämän kaiken maailman parantamisen rinnalla. Pakko välillä kriiseillä vatsalihasten heikosta erottuvuudesta tai siitä miksi se yksi Tinderi ei nyt sitten pyytänytkään ulos. Muuten nämä elämän isot ongelmat ja ahdistukset olisivat ne mitä kriiseilisi. Ja kuka sitten enää nukkuu öitään? Runotytön rakkaushuolet ovat helppo pakotie.

Tämä työpaikan öykkäri on tunnettu sosiaalisesta kykenemättömyydestään ja muut ihmiset töissä suhtautuvat häneen vähän kuin sellaiseen pikkaisen kiusalliseen maskottiin. Että ihan symppis se on vaikkakin räävitön ja typerä. Eikä sekään että kertoo härskejä vitsejä, olen minä niihin tottunut mutta olisivat nyt edes hauskoja. Tuo jalkapallo-keskustelu päätyi sellaiseen hienoon "hahahaha, my boobs, hahahahah" hörötykseen jota säestettiin vielä hienoilla käsieleillä ja räkänaurulla. Siinä kohtaa jokainen kanssaruokailija tunsi erittäin syvää myötähäpeää tätä tyyppiä kohtaan ja toimistossa työkaverinikin vielä tokaisi jälkeenpäin että "ei ole totta miten törkeää käytöstä. Jos minä puhuisin tyttöystävälleni noin saisin turpiini..." jne. Että onneksi en ole yksin näiden ajatusteni kanssa, mutta minun sympatia-purkissa jo pohja paistaa.

No, ehkäpä tästä hilpaisen salille sateisen päivän kunniaksi!
Moikkeli!

Kukkivaa Kölniä!

Työporukalla järjestimme brunssia. Tein mokkapaloja! :D