Lomailua ja Työtä

Moikka,
Aika taas päivitellä Saksan puolen kuulumisia. Katselin puhelimelta kuvia ja huomasin että johan tässä on ehtinytkin taas tapahtua sitten viime päivityksen. Ei mitään mullistuksia, mutta pientä reissua ja arjen kommelluksia ja sellaista. Aloitan nyt ensin vastaamalla noihin keittiöpsykologin kommentteihin. Sopii teemaan sillä tässä juuri keittelen papu-perunasoppaa. Kaapista löytyi purkki papuja, tomaattisosetta ja perunoita ja pienellä googlettelulla menuksi valikoitui: soppa. Siellähän se nyt porisee.
Kyllä tässä tosiaan jo huomaa että alan tänne jo asettumaan aika hyvin. Nurkat on tutut ja lähden rohkeammin tuosta vain kylille ja kokeilemaan eri busseja/junia jne sekä uusia ravintoloita nyt milloin missäkin. Seurauksena tietysti se että matkustan ratikalla AINA väärään suuntaan, "oikaisen" jalkapallostadionin ympäri 2km lisälenkin, kuljen pummilla "vahingossa" kun en tajua aina pitää kolikoita mukana jne. Mutta myös löydän kaikkea uutta ja erilaista. Ja nuo mainitsemasi sosiaaliset ympyrät. Aika vähäiset ne ovat mutta olen enemmän sinut jo itseni kanssa niissäkin. Se eräs ahdistava työkaveri (mies), josta kerroin jo aiemmin on nyt osoittautunut erittäin ärsyttäväksi tyypiksi. Olen jotenkin luovuttanut sen suhteen että jaksaisin yrittää enään. Hän on täysi sika ja saa myös sellaisen kohtelun. Puhun iloisen asiallisesti työasioita hänen kanssaan, mutta en sanallakaan mitään muuta sosiaalista chit-chättiä. Sika mikä sika. Siinä ei yksinkertaisesti ole mitään hassunhauskaa että jokainen lounaspöytäkeskustelu - oli aihe ihan mikä tahansa - päättyy siihen että hän kommentoi jotain ulkonäöstäni. Aiheesta jalkapallo: Sofian rinnat. Aiheesta uusi Post Doc kävi haastattelussa: Sofia sai oman työpaikkansa koska on nätti. Ja tätä riittää. Joka päivälle. Olen sanonut hänelle suoraan, että hän on minusta surullinen ja yksinkertainen ihminen ja hän voisi koittaa hankkia elämän, mutta kaikki kommentointi, täysin avoin vittuilukin, on hänelle vain hauskaa läppää ja kiva kun saan huomiota. I'm done. No more that shit. Eli kyynerpäät esiin.
Muuten nyt kaveripiirit ovat aika pienet. En jaksa ketään random-ystäviä alkaa metsästämään salilta tms. mutta muutaman työpaikan naisihmisen kanssa tehdään asioita yhdessä ja juoruillaan miehistä ja elämästä jne. Ihan hyvä olo minulla on tämän asian suhteen. En minä muutenkaan ole sellainen, että onnistuisin luomaan syviä ja läpi elämän kestäviä ystävyyssuhteita tuosta vaan. Harvassa ne sellaiset olivat Suomessakin.
Ja hei, saksalainen hip-hop kuulostaa jo ihan hyvältä! Ja lähikaupan yrmeän myyjän kanssa meillä on jo ihan keskusteluyhteys; mit karte, bitte, nein, danke schön, schönen abend!

Nämä kukkivat kirsikkapuut ovat niin ihania ja niitä on joka paikassa!

Treenaamisesta. Sanoit että eihän se ole edes vaikeaa tai mitenkään uhrautumista treenata 7krt viikossa. No, on se. Kyllä se 90% ihmisistä todellakin on. Ja kyllä sinäkin paljosta tavallaan luovut ja teet todella paljon duunia että pysyt tuossa tahdissa. Olet vain onnistunut tekemään siitä rutiinin ja löytänyt itsellesi mieluisan lajin. Silloin se tuntuu "helpolta" ja suurimmaksi osaksi hauskalta. Vaikka väsyttääkin melkein joka kerta lähteä sinne salille, mutta kun tietää miten nauttii siitä niin sitä ei jää pohtimaan sen enempää vaan menee vain. Eli siis tarkoitin sanoa että se miten sä paahdat tota treenaamista on vähän erilaista kuin mitä ihan perus tallaaja (kuten minä) jaksaa ja viitsii. Mutta tälläkin tallaajan taaperruksella jotain pientä tulosta on tullut! Kävin InBody-mittauksessa tuossa ja olen saanut vajaan kg lisää lihasta! Jes! Ja aina kun tulos on positiivinen niin silloin tottakai uskon näihin mittauksiin. Mutta olin itsekin pohtinut että jotenkin on vatsalihakset heikossa kunnossa ja uusi Bodypump ohjelma sisältää erittäin vähän vatsoja että täytyypä keskittyä niihin enemmän ja tämä olikin myös lopputulos mittauksessa. Keskivartaloon lisää lihasta, juo enemmän vettä ja syö enemmän. Hyvä hyvä! Will do!

InBody mittauksen "kehityskäyrät"

Mietin tuota kun kerroit että hieman pohdituttaa kun teillä on An kanssa erilaiset suhtautumiset treenaamiseen. Ja ainahan niitä on asioita joista ajatellaan erilailla ja asioita mitkä ovat vain sinun juttujasi. Mutta kaiveleeko tuossa enemmänkin se että hän ei suhtaudu mihinkään vastaavalla intensiteetillä vai että se ei ole juuri se sama asia kuin mistä sinä "vouhotat"? Tottakai sporttaaminen on aika kokonaisvaltaista syömisineen ja menoineen että sikäli olisi hienoa jos sen kaiken voisi jakaa enemmän sen oman rakkaan kanssa. Itselläni olisi vaikeuksia deittailla täysin sohvaperunaa. Mutta se että toisella on se oma intohimonsa auttaa häntä ymmärtämään sinua ja päinvastoin. Se on sinulle iso asia että voi kertoa kuinka paljon teki mieli luovuttaa siinä vikassa punnerruksessa muttet luovuttanut ja nyt olet kuin maailmanmestari.

Olin siellä reissukassa. Ihan Berliinissä asti käytiin kaverin kanssa joka pyyhälsi paikalle Helsingistä. Onneksi ilma oli kuin nuori morsian, joten 3 päivää tuntui todellakin aurinkolomalta. Alan pikkuhiljaa lämpeämään Berliinille. Siellä on paljon mukavia alueita ja ravintoloita ja baareja ja ERITTÄIN komeita miehiä. Paljon. Joka ikisessä kadun kulmassa.

The wall (East side gallery)

Söin mustekalahampurilaisen ravintolassa "White Trash"

 Ja kun Berliinistä selvisin (nukuin 4.5h junassa) suuntasin Kölnin jalkapallostadionille katsomaan FC Köln peliä (älä kysy mikä se toinen joukkua oli). Tykkäsin. Jalkapallo on kivaa katsella. Ja jos oli tylsää katselin komeita miehiä katsomossa. Katsojista noin 70% on miehiä. Sen huomasi puoliajalla vessajonoissa. Ei ollut juuri jonoja naisten puolella.

Jes! Kölle alaaf!

 Reissun jälkeen paluu arkeen oli kova. Pääsiäinen Suomessa ja pitkä viikonloppu Berliinissä. Maanantaina töissä on päässä sellainen tasainen humina. Voisi vaikka nukkua vähän joskus.
Viikosta sulkeutuikin oikein mukava kammottavien treffien viikko. Tapasin nopeasti 3 erittäin epäonnistunutta matchiä. Onneksi olen oppinut että kun nuo miehet pyytävät ulos lupaan korkeintaan "käydä puistossa jätskillä". Siitä on sitten helppo sanoa jätskin jälkeen että onkin tässä kiire salille, moikka! Kyllä ne yleensä sitten ymmärtää eikä paljon kirjoittele perään. Yksille treffeille olin menossa vähän sivumpaan kaupungin keskusta. Blüherpark on kuin Kölnin Keskuspuisto mutta enemään puisto ja vähemmän umpitiheä metsä. Kävimme siellä jo työporukan kanssa jalkapallon jälkeen lammen rannan ravintolaterassilla olusilla ja tykästyin paikkaan. Sovin siis "nopeasti jätskille" treffit sinne seuraavaksi. Äkkiäkös sinne polkaisee. Ei polkaise jos kumi tyhjenee odottamatta juuri kun olet päässyt sinne metsään/puistoon. 10min polkaisu vaihtui siinä kohtaa 40min kävelyksi (minulla on erittäin huono suuntavaisto). Ja treffikumppani oli sopivasti ehtinyt häipyä paikalta kun raahustin perille. Rakko kehkeytymässä kantapäähän, Tinder jumissa enkä voi ilmoittaa että olen myöhässä ja minä taluttelen kusipää pyörää. Voin vannoa että ainakin 5 vesipisaraakin tipahteli siinä kohtaa ja muutama kirosana karkasi jo suustani, mutta onneksi ymmärsi olla sen enempää satamatta. Ei paljoa naurattanut. Tämä treffikumppani oli lisäksi ilmetty kaksoisolento Helsingin hieroja-tyypille jos muistat sen tarinan joten olin jo aavistellut että tässä ei tule käymään hyvin.

Flat it is!

 Nyt on pyörä korjattuna. Korjautin liikkeessä koska tuossa minun pihassani ei ole tarpeeksi tilaa alkaa levittelemään työkaluja ja sisäkumeja ja näyttämään onnettomalta heikolta naisihmiseltä joka tarvitsisi miehistä apua. Se toimi jo kerran, mutta en ajatellut turvautua tähän kikkaan tällä kertaa. Joten olin kuin kuka tahansa aikuinen maksukykyinen laiska ihminen ja talsin lähimpään pyöräpajaan. 25€. Kiitos ja Amen! Korjausta odotellessa kävelin ne päivät töihin. Noin 30min lenkki ja ihan jees näin keväisen aurinkoisina päivinä. Ehtii pysähdellä haistelemaan kukkia ja laskemaan pupuja. 16 pupua aamupalalla laskin! Ja yksi pizzalaatikko

16 pupua. Löydätkö kaikki?

Kevään kunniaksi virittelimme instituutin pihalle grillailut. Aurinko paistoi, grilli kuumeni, olut maistui hyvälle. Kyllä sä tiedät. Elämä on joskus ihan ihanaakin.

Perjantaipullo Lidlistä. Ei kaadu budjetti!

Tässä jo pohditaan seuraavia koitoksia!

Terkkuja ja pusuja!
Sofia