Minä nyt sitten jatkan päivittelyä kun olen selvästi vähemmän kiireinen. Tämä päivä on mennyt totaalisesti koomaillessa kotosalla. Ei niinkään krapulan takia vaikka vähän tuli oluttakin nautittua eilen, mutta enemmänkin ihan vain koska on koomainen olo enkä jaksanut keksiä mitään ohjelmaa. Illalla on pojat menossa katsomaan SuperBowlia mutta en usko että jaksan innostua lähtemään baariin sunnuntaina klo 00.00. Vähän kyllä mieli tekisi silti. Eilisen illan pelasimme saksalaista nopanheittopeliä jossa häviäjä maksaa aina kierroksen. Hävisin kolme erää. Onneksi kalja maksaa 1,20€. Se kertaa kuusi, kertaa kolme on 21.60. Eli kolme kaljaa Suomessa. Ei nyt ihan vararikko kuitenkaan.
Olen onnistunut taas kehittämään draamaa elämääni. Ei tarvitse montaa viikkoa minua tapailla niin pääsee jo draamailemaan. Näimme viikon tauon jälkeen eilen Sn kanssa klo3 yöllä ravintolan edessä ja kävimme läpi mitä kumpikin on nyt milloinkin milläkin tekstiviestillä tarkoittanut. *huoh* Hän oli aika kaatokännissä enkä minäkään ihan selvinpäin (nimim. kämmenen kokoinen mustelma takalistossa kun vähän pyöräilin yöllä). Hän ei siis tarkoittanut etteikö nyt olisi ehtinyt jossain välissä vähän näkemäänkin vaikka kirjoittikin että katselee ja pelaa jalkapalloa koko viikon. Ja kun yritimme käydä kahvilla nopeasti ennen treenejäni lauantaina ja hän lykkäsi ja muutti ja sääti suunnitelman kanssa niin että minulla paloi pinna niin siis ei ymmärtänyt että mikä siinäkin nyt oli ongelma. Ja lisäksi tämä koko suhde on vähän pelottavaa ja kaikkea. Kun minä olen niin fiksu ja kiva ja meillä synkkaa hyvin niin se on tosi pelottavaa. Siis yllätys nyt taas. Pelotaako nyt taas ihan jokaista miestä tässä maailmassa? Otanko syliin ja lohdutan? Tässä kävi nyt juuri tasan niin mitä maalailin silloin pari viikkoa sitten. Että ensin mennään lujaa ja olet ihana ja sitten laitetaan pakki päälle ja aletaan pelkäämään.
Vietettiin taas siis krapula-aamua yhdessä ja yritin avata tätä keskustelua pelkäämisestä uudelleen. Krapulaisen miehen kanssa tunteista puhuminen ei ehkä ole se juttu, mutta yritin kuitenkin. Epäonnistuin. Ei puhetta. Ei ratkaisuja ongelmiin. Laitoin nyt illalla viestiä että missäs me nyt mennään? Että nähdäänkö ensi viikolla jossain kohtaa vai otetaanko nyt joku aikalisä? Sieltä sitten pusertui ulos tieto että häntä nyt mietityttää että minkälaisia tunteita hänellä on minua kohtaan. Ovatko ne tarpeaksi vahvoja tunteita? Hmmm. Olemme tunteneet nyt noin kolme viikkoa. Kuinka vahvoja tunteita tässä kohtaa pitää olla tai voi olla? Tietenkin jos tuntuu ettei tämä nyt oikein kolahda niin sittenhän se on sillä selvä. Helppo homma ja päätös. Yritin tarjota hänellä tätä korttia ja helppoa tietä ulos ja sanoin että josko hän nyt sitten miettii rauhassa ja katsotaan jos vaikka vielä nähdään. Jättäisi siihen sen pakoreitin. "Soitellaan!" Mutta hän ehdotti että tavataan torstaina. Meillä on nyt torstaina treffit. Outoa. Ja ahdistavaa. Ei minullakaan ole mitään varmoja ja voimakkaita rakkauden tuntemuksia ketään kohtaan tässä vaiheessa. Vain sellainen mukava kipinä ja kihelmöinti vatsan pohjassa. Että tästä voisi tulla jotain. Miehet tuntuvat aina ajattelevan että naiset rakastuvat heihin aivan suin päin ja täysillä ja sitten se on menoa. Vai onko se vaan niin että jos se todella natsaa ja kolahtaa molemmilla niin ei kummankaan tarvitse pelätä ja jännittää ja punnita tunteitaan että miltäs nyt tässä kohdassa mitenkäkin päin istuessa tuntuu? En tiedä. Enkä tiedä että jaksanko alkaa itsekään investoimaan enempää tunteita taas yhteen jännittäjään. Rakkaus, on se jännä juttu! Missäs se Tinderi taas olikaan...
 |
| Lenkkeilyä Tampereella 01/14, Italiassa Barcassa 07/14 ja Kölnissä 01/15 |
 |
| Selfietä: "13h työpäivä, väsynyt työpäivistä, häviäjän on vaikea hymyillä" |
Nyt nukkumaan. Aika hyvin on sekoittanut pientä päätä taas tämäkin viikonloppu. Emotional roller coaster. Pus Pus*
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti