Miehet joita pelottaa. Tästä voisin alkaa keräämään enemmänkin materiaalia josko tätä aihetta joskus voisi ymmärtää hieman paremmin. Ja vielä sanotaan että naiset ovat monimutkaisia. Miehet ne ovat monimutkaisia. Näköjään tämä ongelma ei rajoitu suomalaisiin miehiin. Suomalaisia miehiä pelottaa, saksalaisia miehiä pelottaa. Ketä muuta pelottaa, käsi ylös? Homma menee kutakuinkin juuri niinkuin kuvailit tuossa edellisessä kirjeessä. Ensin on kaikki kivaa, hienoa ja kipinöitä sinkoilee ja tuijotellaan silmiin ujosti mutta ahnaasti. Josko sekin olisi minusta kiinnostunut? Ja onhan se kiinnostunut. Sitten päästään siihen että pussaillaan ja kosketaan ja halaillaan sohvalla telkkaria katsellen. Kaikki on helppoa eikä liikaa tarvitse ajatella. Koska hommahan lähtee pyllymäkeen alaluisuun vetisen jäisessä mäessä heti kun aletaan miettimään liikoja. Mitäs nyt sitten? Pitäisikö tuntua joltain? Pitäisikö tuntua enemmän? Silmissä sumeta ja sydämen tykytellä jatkuvasti? Vai tapahtuiko niin vain teininä? Mihin tämä on menossa? Seurustellaanko me?
S:n päässä on pyörinyt nyt juuri nämä ajatukset. Ja lisätään vielä siihen se miesten rakastama klassikko: etten nyt vaan satuttaisi ketään ja loukkaisi kenenkään tunteita! Hohhoijaa. Juttelimme eilisillä treffeillä aiheesta aika paljon. En tiedä saimmeko mitään selvyyttä ongelmaan. Hänen mielestään meillä on kaikki hyvin ja minä olen täydellinen (tietty), mutta ei nyt tiedä että pitäiskö olla jotenkin enemmän rakastunut, jotta suhdetta voisi viedä eteenpäin. Ensinnäkin minua ihmetyttää että minne tätä nyt täytyy olla viemässä. Tämä suhteen harmaa alue on kuulemma vaikeaa. Kun ei tiedä seurustellaanko vai ei ja mitkä ovat säännöt. Olisi kiva tapailla minua, mutta kiva myös pitää ovet auki joka suuntaan. Mutta olisi silti kiva että se toinen ei tapailisi muita vaan odottaisi kiltisti kotona puhelimen vieressä. Kuulostaa vähän liian tutulta. Sovimme että otetaan nyt ihan rauhassa ja katsellaan. Ei olla menossa minnekään, ei valkoiselle eikä mustalle (?) alueelle vaan ollaan ihan rauhassa siellä harmaalla ja tapaillaan. Ei sääntöjä ei sitoumuksia. Toisaalta olen tyytyväinen että saatiin asiaa purettua ja voidaan ottaa tämä suhteen kanssa ihan rauhassa. Toisaalta puolet minusta vähän niinkuin pisti jo tämän suhteen pussiin ja pakettiin.
Haluaisin tavata miehen jonka kanssa tuntuisi että molempien mielestä sitä toista on kiva nähdä ja on kiva puhua mitä voitaisiin viikonloppuna tehdä ja missä kaikissa kivoissa ravintoloissa käydä jne. Että sitä haluaisi oppia tuntemaan sitä toista ja kuunnella kaikkia sen ajatuksia ja kertoa sille itsestään. Nyt olen jossain harmaassa suhteentapaisessa jossa en tiedä koska nähdään, voinko edes kysyä sitä etten pelota sitä toista, joko se huomenna päättää ettei se haluakaan edes yrittää kun pelottaa liikaa jne. Mitä iloa tästä nyt sitten on? Jos tämä päättyy tänään niin tuntuu että vain menetän sen hieromasauvankorvikkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti