Turhaumaa...

Mutta hei Kata, kolme kiloa rasvaa on ihan käsittämätön määrä sinun kokoisestasi pienestä naisesta! Ja kilo lihasta! Hienoa! Ensimmäisenä tuli mieleen noista sinun hauiksistasi, että eihän ne kaikilla kasva. Siis joka lihas samanlailla. Minulla on aina ollut pieni haukka. Aktiivisimpina urheilijavuosinakin. Ja sitten taas yksi ystäväni ei voi tehdä käsipäivää, koska hänen käsivartensa eivät mahtuisi enään vaatteisiin jos hän pumppaisi vähänkään hauistaan. Ja tämä siis naisella.

Itse istun täällä kotona. Turhautuneena. Antibiootteja on nyt syöty kaksi päivää ja en nyt sanoisi että olo on mitenkään merkittävästi parantunut. Niistän jatkuvasti ja lisäksi eilen palasi areenoille vanha ystäväni kröhä. Ihan käsittämätöntä. Mutta luin että antibioottini pitäisi tappaa kaiken kivan anaerobisen bakteerin lisäksi myös klamydiaa ja mykoplasmaa. Joten jos sattuu jompi kumpi olemaan piilevänä niin menee nekin tässä sitten. Samalla kuin kaikki hyvät suolistobakteerinikin. Sillä vatsan saa tällä kamalla kyllä kipeäksi. Hienoa! Mutta en vaan millään haluaisi vielä luovuttaa ja mennä takaisin sinne korva-kurkku-nenälääkärille jonottamaan seuraavaa 2h. Ja maksamaan siitä lystistä 160€. Mietin että se taisi olla maksullista jonotusaikaa kuin noin rapsakka hinta pullahti kuittiin. Ja saksalaiseen tapaan sai maksaa tietysti käteisellä! Tarkistin tänään että vakuutukseni pitäisi kyllä korvata kaikki lääkärikäynnit.

Terkut sohvalta. Tässä on tullut istuttua nyt 2vko!

Huomenna menen joka tapauksessa pumppiin. Oli sitten keuhkot kasassa ja poskiontelot tukossa tai ihan mitä vaan. Se on huomisen ohjelmassa ja kannattaa varmaan parantua ennen sitä!

Eilen kävin treffeillä nro 4. Herr Polizein kanssa. Sushia (josta en maistanut juuri mitään mutta tiedän että oli hyvää) ja silmiin tuijottelua. Kyllä tässä nyt jotain suhteen tapaista on orastavinaan. Joka kerta sovitaan heti seuraavat treffit. Ja eilen jo ohimennen ohitimme aiheen "ihan hyviä löytöjä sieltä Tinderistä voi tehdä". En itsekään halua laittaa tälle vielä mitään nimilappuja, että koska sanotaan että seurustellaan tai edes että tapaillaan ja koska ei, sillä tuntuu että tuossa Herr Polizeissa on vielä aika paljon puolia löytämättä. Katsotaan ovatko ne positiivisia vai negatiivisia. Mutta koitan nyt ajatella että tutustutaan yhteen ihmiseen rauhassa kerrallaan. Luin jonkun kolumnin tämän hetken nuorten aikuisten käyttäytymisestä kuinka "ihmiset pois Tinderistä ja takasin tosielämään". Sillä Tinderistä kun voi heti valita seuraavan sen kummemmin yrittämättä edes sen edellisen kanssa. Uutta tilalle vaan samantien. Ja onhan se niinkin. Aina siellä on uusia naamoja ja uusia matchejä ja uusi tilaisuus että sieltä löytyisi joku heti-valmis-helppo-rakkaus. Voi hylätä sen edellisen sen paremmin miettimättä koska sillä oli vääränlainen paita tai väärä musiikkimaku tai ei osaa kokata eikä lue kirjoja. Mutta sitten toisaalta, miksi jäädä treffaamaan sellaista joka ei tunnu oikealta? Jos ei ole hyvä fiilis siitä toisesta niin sitten uutta tilalle. Turha haaskata kenenkään aikaa sellaiseen "ehkä tästä jotain tulisi" -fiilistelyyn. Itse kokeilin sellaista suhdetta noin vuosi sitten. Pari kuukautta kai ehdimme tapailla ennenkuin laitettiin hommalle piste. Ja draamaahan siitä vain syntyi ja paljon pahaa mieltä kun molemmat olivat ihan erilailla ihastuneet. Toinen enemmän ja toinen vähemmän. Mutta kun ei sitä aina heti tiedä. Tähän poliisiin olen kyllä jo vähän ihastunut. En tiedä kuinka paljon se on vain hänen fyysisten ominaisuuksiensa takia (kröhöm) ja kuinka paljon meillä riittäisi juttua ja sielujen sympatiaa vielä ensi kesänäkin. Joka tapauksessa sunnuntaina on treffit nro5. Mutta sitä ennen yksi ihanainen nainen Suomesta saapuu tänne Kölniin minilomalle! Ihan kohta, oikeastaan 10min päästä pitäisi olla Katan lento Düsseldorfissa! Tervetuloa!!!!
 T: S

Sushia minulle ja hänelle. Ehkä myös samaa kamaa Katalle huomenna?