Moi,
on se kumma miten pieni mieli menee hämilleen heti kun saa
statistiikkaa omasta vartalostaan. Peili on armollinen, olo on hyvä, ryysyt ja
rievut menevät päälle, treenipainot nousevat ja elämä hymyilee. Mutta siinä
vaiheessa kun kulkee asfaltoitua mäkeä alas liikuntakeskusta ja
kehonkoostumusmittauspistettä kohti, alkaa se pieni olkapäällä istuva demoni
kuiskimaan asioita ja luomaan epävarmuutta. Mieleen tulee kaikki ne ahdistavat
ajatukset viime syksystä jolloin rasvamassan määrä jatkoi nousuaan ja
lihasmassan määrä laski treenistä huolimatta. Ehkä mikään ei vieläkään ole muuttunut?
Tai mikä pahinta, ehkä muutaman kilon painonpudotus on pois lihaksista?
Vatsassa on perhosia ja päässä on typeriä ajatuksia, kuten ”Olisi pitänyt juoda
tänään vähemmän/ei olisi pitänyt käydä salilla aamulla/onkohan
kuukautiskiertoni nyt armollinen mittausta ajatellen?”. Viime syksynä, juteltuani
E:n kanssa näistä jutuista, päätin, etten enää käy mittauttamassa itseäni,
sillä selkeästikään en osaa ottaa tuloksia rakentavana palautteena vaan näen ne kritiikkinä itseäni kohtaan, joka nanosekunnin ajaksi kumoaa kaiken sen ilon
jonka saan treenaamisesta. Toisin sanoen, tuloksena saamani pieni A4:n tuottaa
liikaa ahdistusta.
Mutta aika kultaa muistot ja haavat umpeutuvat jne. Eli luottavaisin
mielin varasin ajan eiliselle, ja tässä sitä taas ollaan lappu kädessä kysymysmerkkejä
ilmassa. Okei, positiivista on, että viimeisen kahden mittauksen välisestä
henkilökohtaisesta massakaudesta (lue: karkkia/jätskiä/bisseä/joulua/vappua/reissua)
huolimatta rasvaa on palanut kolmisen kiloa ja lihasta on taottu kilo, MUTTA
grammaakaan siitä lihaksesta ei ole tullut käsiin. Mittaajakin sanoi, että nyt pitää
muuttaa treeniohjelmaa, koska rupevat jalat olemaan sen verran voimakkaammat*.
Tosin hauis oli kasvanut melkein 2,5 cm, joten mistä se sitten on tullut,
ojentajista vai?
*pienenpieni, ujo sisäinen ääneni kuiskaa nyt vienosti, että
miten sitä voi muuttaa, kun kädet saavat ärsyketta nyt jo n. 4 kertaa viikossa?
Muutenhan tulokset olivat oikein hyvät, mutta harmittaa nuo
kädet. Varasin siis ajan harjoitusohjelman tekoa varten, joka on onneksi jo
ensi viikolla. Huoh, tätä tahtia Unisport vie kaikki rahani.
Mutta se siitä, kunhan nyt avauduin.
 |
| Yo babe! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti