Mitäpä sinne Suomeen kuuluu? Ei ole taas liikaa kuulunut Katan kuulumisia? Tuossahan vasta nähtiinkin pari viikkoa sitten ja kohtahan sinä jo pyyhällätkin tänne Kölniin käymään. Olen jo koittanut miettiä että miten tutustutan sinut Kölniin? Kaljaa, makkaraa ja tanssimista yötä myöten? Vai sitten kuitenkin joku kiva viinibaari ja hyvää ruokaa saksalaisen bodypump tunnin jälkeen? Ehkä tuo jälkimmäinen vaihtoehto.
Olen tässä ollut jossain kunnon lenssussa siitä asti kun palasin Suomesta. Olisi kai pitänyt ottaa iisimpi startti taas saksalaiseen elämään, mutta pienestä nuhan tunteesta huolimatta silti heti ryntäsin mukaan kaikkiin mahdollisiin menoihin. Käytiin viime viikolla testaamassa Kölnin ehkä kuuluisin schnitzel ravintola (Bei Oma Kleinmann) ja koska paikka on aina täynnä saimme istua ulkona "terassilla" syömässä. Kuten olen jo aiemmin kertonut, Köln ei ole mikään romanttisen kaunis ja söpö kaupunki vaan tuokin terassi on siinä ihan sellaisen betonisen harmaan bilekadun varrella keskellä jalkakäytävää. Ja oli vähän filakka iltakin siinä nuhaisena istuskella vilttiin kääriintyneenä, mutta ruoka oli onneksi hyvää ja kaljaakin tarjoiltiin ihan kiitettävään tahtiin.
 |
| Pään kokoinen lihan läiskäle. Jaksoin siitä noin puolet. Onneksi lopun saa mukaan. Tarjoilija tosin ehdotti että ensi kerralla minä voisin tilata vaikka lasten schnitzelin. Vittuiluako? |
Lauantain sitten huilasin lenssua pois ja onnistuinkin siinä niin hyvin että aurinkoinen sunnuntai ja voimistunut olo saivat minut lähtemään mukaan uudelle patikointireissulle. Tällä kertaa kävelimme sellaiset 14km Schladerin lähimaastossa. Kaikki nämä kivat ulkoilureitit ovat sellaisen 30min junamatkan päässä. Tosi kätevää. Mutta tuo idea lähteä puolikuntoisena patikoimaan ei ollut kätevää. Maanantaina en sitten päässytkään pois sängystä. Eikä tämä lenssu ole nyt sitten vieläkään parantunut. Yli viikon olen tässä räkinyt ja röhinyt ja rohissut. Mutta tämän viikonlopun lepään. Se on varma!
 |
| Sunnuntain patikkaretki Schladerissa |
Saikkuilusta ja räkäisestä päästä huolimatta tai sen takia (liikaa aikaa istua sohvan nurkassa ja Tinderöidä?) olen ehtinyt käymään muutamilla treffeillä. Tapasin Herr. Polizein keskiviikkoiltana kahvikupposen ääressä ja uudelleen seuraavana iltana viinipullollisella (vaikka en maistanut yhtään mitään ja niistin koko illan). Taas oli kiva tyyppi ja taas oli kivasti kemiaa. Onneksi jotenkin paremmin kipinää kuin sen fyysikon kanssa (jolle jo ilmoitin tuossa että kiitos mutta ei kiitos). Koska mies on poliisi on hän myös oikein hyvässä fyysisessä kunnossa. Mmmmh. Hyvä minulle! Lukee kirjoja - hyvä, tykkää sushista - pisteet kotiin, matkustelee - hyvä, on yleisesti kiinnostunut maailmasta ja ihmisistä ja tykkää keskustella jne - oikein hyvä. Mutta onko poliisilla ja tohtorilla tulevaisuutta? Miksi tämä akateemisuus on nyt jotenkin minulle sellainen "the big thing". Ja sitten kun tapaan niitä akateemisia niin ei se akateemisuus sitten kuitenkaan yksinään sytytä. Ehkä pitäisi kuitenkin keskittyä kokonaisuuteen? Ja mennä nyt muutenkin taas ihan rauhassa eikä heti miettiä että ollaanko me vielä onnellisia yhdessä eläkkeellä. Kun vasta tässä mietitään että mitä tehdään kolmansilla treffeillä. Joo, on ne jo sovittuna. Maanantaina "tehdään jotain". Ehkä mennään picnicille jos aurinko paistaa. Ostin jo tarvikkeita että kokkaan jotain kivaa picnicille ja tällä tavalla valloitan miehen sydämen? Toimii aina?
 |
| Picnic, jes! Täällä on jo välillä ihan kesä! |
Että sellaista tähän kohtaan. Otin tuossa vielä kuvan yhtenä päivänä kun kävin Lidlissä ja ostin kaikkea mahdollista että on sitten ruokaa pariksi päiväksi ja aurinkorasvaakin tarvitsi ja mitä nyt kaikkea kaapin täydennystä. Kaksi kassillista kuitenkin tavaraa ja kassalla taas hätkähdin kun loppusumma oli 25€. Paljonko tuo kaikki olisi Suomessa? Suomessa se menisi jotenkin näin: juusto 4.50€, aurinkorasva 6€, vadelmat 5€... Saksa on halpa maa. Syötän sinut sitten hyvin kun kohta tuut!
 |
| Tämä kaikki = 25€ |
Ai että! No tilauksessa olisi sen perus-perjantaipumpin lisäksi ehkä pieni salivierailu (lauantaina?), mahdollista kaupoilla norkoilua, saksalaiseen keittiöön tutustumista, fillarointia (joo, jee!), mutta ei patikointia. Käyvät aina ne flora ja fauna kimppuun, niin en tykkää. Otan itseasiassa mukaan pelkkiä korkkareita, niin ei edes teoriassa voida mennä. Viinibaari käy maltillisessa mielessä, kunhan Ruusunen on pedissään ennen puolta yötä ;)
VastaaPoista