Alkaa olemaan h-hetket lähellä. Poika lentää Saksaan huomenna iltapäivällä! Ihanaa ja jännää yhtä aikaa. Olen yrittänyt tässä parissa päivässä saada kaikki paikat kuntoon ja tehdä tarvittavia ostoksia kuten vaatteita, muutamia pelejä, piirrustustarvikkeita, mehua ja mitä ne lapset nyt tarvitsevat. Tunnen itseni yli-innokkaaksi hoitotädiksi. Ihan kuin en enää osaisi olla äiti kun lapsi ei ole asunut minun luonani 10 kuukauteen. Luulen että tätä olotilaa kestää noin kolme päivää tai ainakin kunnes arjen logistiikka nytkähtää käyntiin. Ja päästään alun "mitä sä yleensä syöt aamupalaksi" asioista selville. Tottakai ollaan tässä elelty yhteis- ja rinnakkaiseloa ja tiedän mitä se on, mutta jotenkin hassua että jännitän näitä asioita. Suurimpana haasteena näen tämän joka aamuisen töihin/päiväkotiin pääsemisen. Mietin mielessäni joka aamu mitä reittiä pyöräilemme helpoiten lapsen kanssa. Missä risteyksessä pitää varoa autoja ja mikä puistoreitti on kivoin. Uskon että tämäkin ongelma on hyvin pian selvitetty sitten kun se arki alkaa. Miksi ihmisen mieli on tällainen? Se luo ongelmia ennenkuin niitä edes on? Miksi pitää pohtia ennalta mitä kaikkea voi mennä pieleen ja mitä ongelmia tulevaisuus tuo tullessaan?
Katsoin TED-videon, jossa pohdittiin optimistisuus "puolueellisuutta" (http://www.ted.com/talks/tali_sharot_the_optimism_bias). Kuinka ihmiset tiedostavat mitkä ovat minkäkin asian riskit mutta eivät silti usko että niin voisi käydä itselle. Syöpä tulee 30% ihmisistä, mutta todennäköisyys että se tulee minulle on n.10%. Siis vaikka tietävät mikä on oikea todennäköisyys (30) uskovat että se itsellä on pienempi (10). Itse ajattelen samoin. En minä jää auton alle. Ei minulle tule syöpää. Mutta silti maalaan mielessäni kaikki negatiiviset skenaariot kun kyseessä on pienemmät elämän ongelmat kuin syöpä ja kuolema. Ehkä ihminen kykenee olemaan realisti/pessimisti vain tarpeeksi kevyen tason asioissa. Tai sitten olen vain järkevä ihminen, joka yrittää valmistautua tulevaan muutokseen mahdollisimman hyvin? Noh, silti vähän jännittää!
 |
| Lapsen pyörä jolla sitten yritämme sekoilla päiväkotiin? |
 |
| Kasasin vähän käytettyä Ikeaa jo valmiiksi! |
Eipä tässä enempää ehdi pohtia. Pitää vielä kiiruhtaa H&Mään ostamaan lapselle kalsareita. Ja se tarvitsee päiväkotiin A3-kokoisen kansion. Ja yhdet viimetingan treffitkin sovin tälle illalle. Ettei vaan tulisi tylsää? Ainiin, siitä päänsärkymiehestä ei sitten sen koommin kuultu!
Pus pus!
Sofia
Voihan perseen perse. Kirjoitin tähän pitkän kommentin, jonka sitten poistin. Ärg.
VastaaPoistaAnyways, ihan mahtavaa, että mini-ihminen saapuu sinne! Mieti, tällä hetkellä kun tätä kirjoitan, istuu hän varmaan lentokoneessa matkalla sinne! :D :D Alkaako arki heti huomenna vai onko teilla jonkinlainen sopetumisjakso uuteen maahan (ennen vääränkieliseen päiväkotiin siirtymistä)?
Tuletteko muuten syksyn aikana käymään Suomessa (tai tuleeko K:n isä käymään siellä)? Kauheesti kaikkea kysyttävää, mutta ehkä saamme kattavampaa raporttia parin päivän jälkeen. Ja jatkossa treffikumppaneita löytyy varmaan hiekkalaatikon reunaltaa ;)