Hei vaan,
ja pitkästä aikaa! Wie gehts mit der Junge?
Täällä on otettu askelia eteenpäin, taaksepäin ja myös
muutama sivuloikka. Tai oikeastaan, tarkemmin ajateltunahan ne otetut askeleet
suuntautuvat lähinnä taaksepäin ja sivulle.
Olen ottanut takapakkia sekä
työssäni että kehonrakennusprojektissani.
Duuneista en sen enempää jaksaisi
vatvoa, mutta pähkinänkuoressa, viimeiset neljän vuoden työt menivät roskikseen
ja joudun aloittamaan projektini alusta. Pettymys on valtava mutta samalla
saatu tieto pudotti ison kiven hartioilta. Olen ollut aika epämotivoitunut
viime ajat ja tuntenut itseni surkeimmaksi tutkijaksi ikinä, sillä projekti ei
ole edennyt yrityksistä huolimatta.
Sitten tähän oman elämäni työmaahan eli, yllätys, kroppaani.
Muistanet, että päätin aloittaa tietoisemman syömisen viime keväänä, mm.
päästäkseni eroon edellisenä puolena vuotena kerätystä eturepusta. Tietoisempi
syöminen on siis tarkoittanut sitä, että ruoka, jota olen suuhuni tunkenut, on
ollut sisällöllisesti laadukasta (ravintorikasta), jonka lisäksi olen
kiinnittänyt huomiota saamaani päivittäiseen makrojakaumaan. Päivittäinen
energiansaanti on harvoin ollut alle 2000 kcal, yleensä se on ollut noin 2500. Millään
varsinaisella dieetillä en ole ollut, sillä ruoan määrä on ollut valtava
selittyen ns. puhtaan ruoan ja edellämainittujen kalorimäärien välisellä
suhteella. Treenimäärät ovat pysyneet aika lailla samoissa kun aiemmin, olen
ehkä jopa vähentänyt aerobisen liikunnan määrää ja keskittynyt enemmän
salitreeniin. Lihaserottuvuus on mielestäni lisääntynyt paikoitellen samalla
kun muut vartaloni osat ovat kaventuneet. Tästä voisi siis veikata, että
ainakin rasvan määrä on vähentynyt.
Kävin perjantaina kehonkoostumusmittauksessa tsekkaamassa
mitä minulle kuuluu ja mikäs tässä. Lihaksia on lähtenyt yli kilo samalla kun
rasvaa on hankittu puolisen kiloa. Rasvaprosentti on luonnollisesti noussut,
ollen tällä hetkellä vajaa 25, vaikka absoluuttinen kehonpaino onkin
pienentynyt.
Ja miltä tämä nyt tuntuu? No ei oikein miltään. Onhan se
harmi, että kaikki ne salilla koetut onnistumiset eivät translatoidu
kehonkoostumukseen, mutta mikäs kiire tässä on? Olen vaan tosi yllättynyt
siitä, että kroppani on mennyt jonkinlaiseen säästötilaan, jossa se kuvittelee,
ettei ruokaa ole tulossa ja pitää siksi kaksinverroin kiinni energiarikkaasta
rasvavarastostaan. Olen törmännyt säästöliekki-ilmiöön internetin ihmeellisessä
maailmassa, mutta olen myös kuvitellut, että se koskee vain vähäkalorisilla kitudieeteillä
olevia henkilöitä. Tosin nettokaloreistahan se on kiinni, eli vaikka olenkin syönyt
ihan hyviä määriä ruokaa on treeni ja sen seurauksena kiihtynyt aineenvaihdunta
kuluttanut niin paljon, että nettobalanssi on ollut miinuksen puolella.
Loogista.
No mitä nyt tapahtuu? Alan maltillisesti nostamaan
päivittäisiä kaloreita kunnes painoni alkaa nousta. Treenit aion pitää samoissa
tasoissa sillä en näe mitään järkeä muuttaa niitä. Lisäboostia tälle kaikelle antaa ensi
viikolla alkava Tavoitteellinen harjoittelu-kurssi, joka käsittelee treenin
lisäksi myös syömisen ja lepäämisen merkitystä, eli juuri niitä asioita, joita
itsekin olen pohtinut. Tämä tulee varmasti olemaan antoisa kurssi ja odotan
innolla sen alkua.
Sitten sivuaskeleeseen, jonka tuossa alussa mainitsinkin. Olen
aloittanut ravitsemustieteen perusopinnot avoimessa yliopistossa. En vielä
tiedä mitä opinnoilta haluan, mutta koska ravitsemustiede ja ihmisen fysiologia
liittyvät vahvasti yhteen, koetan nähdä aiheen pitkälti tieteellisestä
näkökulmasta. Kiinnostus ravitsemukseen oman treenin kautta ei myöskään vähennä
motivaatiota ;)
Jänniä aikoja siis tiedossa!
/K
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti