Bodypump 93

Noniin, oli taas se aika keväästä kun uusi BP-ohjelma lanseerattiin! 

Olin odottanut tätä päivää kuin kuuta nousevaa, sillä vanhan ohjelman eri variaatiot ja biisit alkoivat tulla korvista ulos ja pikku sneak peak uuden ohjelman musiikkilistoihin sai minut vakuttuneeksi, ettei uusi ohjelma voi pettää! Eikä se sitä tehnyt. Mutta perjantaina vakkariohjaaja teki oharit, joten meillä oli sijainen, joka oli aivan pihalla. Käytyäni läpi syväanalyysin ohjaajasta työkaverini S:n kanssa, päätin skipata tämän päivän lepopäivän ja vetäistä sen sijaan toiset pumpit. 

Seuraavassa tekstissä on siis analyysi sekä ekan että tokan kerran jälkeen, jossa eka kerta on suoritettu ilman minkäänlaista punaista lankaa ja toinen erittäin hyvän ohjaajan ruoskimana.

Lämppä on kiva. Biisi on menevä hittirenkutus, eikä koreografia ole mielestäni yhtä kyykkypainotteinen kun aiemmin. Yllätyksenä tuli irtopainoilla tehtävä olkapääosio, johon luonnollisesti käytin samoja painoja kun itse olkapääbiiisissä, joten kiitos tämän, niitä hapotti jo ennen kuin kerkesimme aloittaa. Tosin, lämpän ja olkapäiden välissä oli seitsemän muuta osiota, joiden tuloksena lämpässä tullut pieni polte oli ongelmistani pienin...

Kyykkyosio herätti varmaan eniten hämmennystä perjantain ohjelmassa, niin paljon ohjaajamme siinä sekoili. Edellisessä ohjelmassahan oli paljon kolmosen sarjoja, jonka jälkeen (?) yhden (?) tahdin pysähdys, kun taas tässä ohjelmassa tehdään yksi kyykky ja seuraavalla tulee pito joko alhaalla tai ylhäällä. Olin varautunut tähän vähentämällä painot takaisin 22 kg:n, mutta ei olisi tarvinnut. Aika helppo. Ja tänään, kaksi päivää myöhemmin, tangossa 25 kg, uudet jumppapökät jalassa (sori, en muistanut kuvata) meinasin kuolla. Tuntui hieman erilaiselta kun ohjelmalla oli selkeä rytmitys. Ihan hirveää.

Perjantaina ajattelin, että edellisen ohjelman rintabiisin jälkeen mikä tahansa muu on pettymys. Uuden ojelman rinta tehdään nimittäin toooooodella hitaasti, ja ainakin itse jäin kaipaamaan sitä rage-energiaa, mikä täytti jumppasalin joka kerta kun edellisen ohjelman Phoenix kajahti soimaan. Tämä ohjelma kehotettiin tekemään käsipainoilla, joten painot vähenivät 3,5 kg:lla. Ei olisi tarvinnut sitäkään. Tässä oli joku kumma alapuolikas x2 ja sitten alapito -sarja, joka meni täysin ohi. Mutta niin se meni kaikilta muiltakin. Tänään tein tangolla ja painoina se perus 5 kg/pää. En ole varma, että oliko ohjelma sama, koska ohjaaja sanoi, että tästä on olemassa myös toinen variaatio. Mutta voi kristus että hapotti. Jos jalkani meinasivat kuolla edellisessä osiossa, niin rintalihakseni vuosivat tyyliin verta ja kyyneliä. Koskaan ei ole sattunut niin paljon.

Selkä oli kiva. Oli taas rinnallevetoa ja työntöä samoin kun vauhtipunnerrussarjaa. Ja paljon kulmasoutuja väliin. Ei melkein yhtään maastavetoa. Sain nostettua painoja 3 kg:a sillä helpolla kikalla, että ostin rannetuelliset salisanskat jotka estävät ranteiden menon mutkalle kun ne väsyvät. Hyvä ostos. Tein samoilla painoilla nyt kun perjantaina, ja –yllätys- meinasin taas kuolla. Koko yläkropan lihaksisto ihan paskana rintaosiosta, mikä säteili sormiin, ranteisiin ja kaikkialle. Puristusvoima täysin poissa. Ah, miksei tämä lopu?

Ojentaja. Aah, yhtä helvettiä. Ranskalaisia punnerruksia ihan uskomattoman paljon, ojentajapunnerruksia (jes!), ojentajakickbackia (jes!), eikä yhtään dippejä (jesjes!). Mutta siis järjetön määrä ranskiksia. Meinasin kuolla. Korjaan. Ihan vaan sillä, että poistan kaikki suluissa olevat jes:it. Kaikki tuntui kamalalta eikä biisi loppunut koskaan. Sormet kramppasivat niin paljon, että oli pakko ottaa vähän venyttelytaukoa kesken ranskisten.

Hauis. Tosi kiva, polttava, hajottava, yksinkertainen. Juuri niin helppo, että voi keskittyä siihen oikeaan suoritustekniikkaan koreografian sijaan. Oh my god. Ihan kamala. Hauis oli pumpissa jo biisin polivälissä, ja siitä eteenpäin joka ikinen kääntö, puolikas, pumppaus ja hiiiiiiidaaaaas lasku sattui niin perkeleesti. Tässä vaiheessa melkein itkin. Hullu työkaverini S päätti huvikseen kokeilla 6 kg:n käsipainoja, ja veti niillä melkein loppuun asti.

Askelkyykyt. Näistä varotettiin. Ei ole kuulemma koskaan BP:n historian aikana ollut näin hapottava askelkyykkyosio. Oli kuulemma ihan ok myös tehdä pelkällä oman kehon painolla. Great. Latasin siis tankoon nolot 3,5 kg/puoli. Alussa olin silleen, että vad fan, olisi pitänyt laittaa lisää painoja, mutta myönnän, että osio oli aikas hajottava. Luulen silti, että joku 5 kg/puoli menee ihan hyvin. Tänään olin niin rikki jo kaikesta muusta, etten uskaltanut laittaa kokonaisia vitosia, vaan otin sen merkitsevän puolen kilon pois per pää. Ihan hirveetä tämä taas oli. Reidet vapisivat kun kuoleva puu syysmyrskyssä ja hanuri on edelleen arka perjantaisesta. Kiva vetää jalkapäivä huomenna salilla. Yhyyyy.

Olkapäät. Punnerrettiin taas (jes!). Ja tehtiin pystysoutuja ja niitä hemmetin pystypunnerruksia (sekä ykkösiä että hitaasti poltellen). Ja oli tietty myös vipunostoja ja vipunostoja kierroilla. Ja sitten lisää punnerruksia. Olkapääni eivät vieläkään ole antaneet tätä anteeksi. Osio rankka mutta tosi kiva. No tähän ei ole lisättävää. Se meni just noin, ja se oli ihan hirveää. Tosin askelkyykkyjen jälkeen tämä tuntui lomalta.

Core. Tällä kertaa sekoilimme selällä maaten. En nyt ihan tarkkaan tiedä mitä piti tehdä, mutta mukana oli jalkojen ojennuksen vuorotellen, lantionnostoja (sekä yksi- että kaksi jalkaa maassa), perus ab-cruncheja...jajaja...ei kai muuta? Tästä osiosta olin ehkä eniten pihalla. Mikään ei oikein tuntunut missään (eikä se valitettavasti johdu rautaisista vatsalihaksistani). Tänään sain vähän paremmin otteen siitä, mitä tässä oli tarkoitus tehdä, mutta lantionnostot ja jalkojenojennukset eivät (sori nyt vaan hra Les Mills) edelleenkään olleet kovinkaan rankkoja liikkeitä. S:n mukaan pitää puristaa pakaroistaan kaikki mehut irti, sitten tuntuu vähän.

Mutta summa summarum, tykkäsin kyllä kovin. Sanoisin, että itselle tulee ehkä haastellisimmaksi askelkyykky, mutta näen itseni panostavan eniten hauis-ojentaja-olkapää –osioihin, sillä ne tuntuivat hyvällä tavalla hankalilta. Kyykyt, selkä ym isot lihasryhmät saavat jäädä salille, siellä niillä on kuitenkin omat päivänsä. Ja summa summarum näin toistamiseen ohjelmaa kokeilleena. Tämä oli aikas kamala, mutta hyvällä tavalla. Sanoisin, että haasteellisimmaksi tulee tulee nyt vaan se, että ei kuole, itke, kuse housuihinsa, vuoda verta (ainakaan paljoa), ulise tai kiroile kovaan ääneen. Pitkään aikaan en ole kiroillut ryhmäliikunnassa noin paljon.

Lähden A:n kanssa Kap Verdelle rakkauslomalle ensi torstaina, joten reilun viikon pakkolepo saleilusta ja jumpista tiedossa (OMG! Musta tulee lihava!). Otan kuitenkin lenkkarit ja muut juoksukamat messiin, joten voi vaikka sitten hölkötellä rantoja pitkin <3

Mitäs sinne, joko kevät kolkuttaa ovella? Täällä tulee taas lunta, huoh.

Puss!

/K