I’m bääääääck!

Moi moi, pitkästä aikaa! 

Ei ole blogi ihan päällimmäisenä ollut mielessä viime aikoina, koska:

 

   1.       Piti järjestää häät

   2.       Piti hyysätä opiskelijaa, joka oli meillä kaksi kuukautta kesätöissä 

   3.      Piti hyysätä miestä, koska se mursi sääriluunsa ja oli ensin puoltoista viikkoa sairaalassa ja sen jälkeen se sai kolme kuukautta saikkua (3 viikkoa jäljellä, jes!) 

   4.       Piti mennä naimisiin 

   5.       Piti mennä häämatkalle

ja siinä välissä piti olla kauneimmillaan ja kukkeimmillaan ja onnellisimmillaan ja vähiten stressaantunut EVER ja hauiksenkin piti olla suurempi kuin koskaan.

Kohdat 1-5 toteutuivat (tai se matka nyt oli enemmänkin sellainen pre-häämatka. Että otetaan se varsinainen häämatka sitten kun mies pystyy liikkumaan vähän paremmin) ja onnellisuutta on ollut ilma täynnä, mutta siitä kukkeimmillaan olemisesta ja massiivisesta hauiksesta en ole niin varma.

Rouvana on oltu tasan kuukausi ja pakko myöntää, että ihanaa kun häästressi on ohi. Mutta ei makeaa mahan täydeltä, pistettiin nimittäin kämppä myyntiin ja päätettiin ostaa isompi. Ensin ajatuksena oli ostaa joku kiva kerrostalokolmio nykyiseltä asuinalueelta – sellainen, missä on korkeat huoneet, leveät ikkunalaudat, paljon valoa, ehkä joku pieni parveke, mahdollinen puisto-/merinäköala, rauhallinen sisäpiha, ylin kerros. Kyllä sä tiedät. Tällä hetkellä ollaan ostamassa täysin pommikunnossa olevaa asuntoa, jonka remppakustannuksia voi vaan arvailla.

Meillä on tänään ensimmäinen näyttö omasta asunnosta. Huomenna toinen ja sunnuntaina kolmas. Tavaroita on pakattu ja viety ullakolle ja autotalliin. Aamulla, ennen kuin menen töihin, pakkaan kaikki käytössä olleet keittiön tavarat kaappeihin, jotta tila olisi avaran ja tyhjän näköistä. Voivat sitten mahdolliset ostajat mielessään sommitella omia kodinkoneitaan paikoilleen. Illalla, kotiin tullessa, kaapissa olevat tavarat otetaan taas esille ja käyttöön ja aamulla ne taas nostetaan kaappeihin.

Mitäs sinne?

Lenssua, murtumaa, dieettiä, jumppaa ja häitä

Terve terve!

Kiva lukea taas päivityksiä sieltäpäin maailmaa! Harmi, kun jäi viime tapaaminen väliin täällä sairastetun lenssun takia. Vieläkin tässä vähän jälkitauteilen (koska tämä niistäminen loppuu???) ja kaupanpäälliseksi mursin varpaani kun se osui seinään. Älä kysy. Ovat siis jalkapäivät pannassa seuraavat viikot…

Well done!

Täällä on vihdoin alkanut morsiusdieetti! Kävin Inbodyssä jokunen kuukausi sitten ja totesin, ettei näin paljoa massaa ole ollut sitten..hrm, no en tiedä, mutta pariin vuoteen. Joten nyt on extrariisit vaihtuneet kasviksiin ja maanantai-iltoja ilahduttaa taas vanha kunnon jumppa. Rasvamassan mukana oli toki tullut lihasta ja nyt olen aikalailla niissä mitoissa, joista lähdettiin ennen kuin lihaskato otti ja vei (toki tässä kaupan päällisenä tuli sellainen kuuden kilon extrakuori rasvaa, mutta en jaksa olla siitä huolissani). Hauiskaan ei koskaan ole ollut näin iso <3 :D

Oltiin kummitytön kanssa kiipeilemässä

 Ekalla kerralla kun kävin jumpassa jännitti ihan hirveästi - ihan silleen, että oli perhosia vatsassa. Ajattelin, että kun en ole mitään jumppia tässä harrastanut, niin mahdankohan jaksaa tehdä enemmän kun sen 8-12 toistoa? Tuli ihan sellainen olo, että olen jotenkin tosi huonokuntoinen ja lihava ja melkein vähän hävetti. Ja sitten muistelin aikaa noin 9 kuukautta taaksepäin kun olin 8 kiloa kevyempi (ja näin retrospektiivisesti katsottuna, ihan hyvässä tikissä), ja kävin läpi niitä samoja ajatuksia. Että olen huonokuntoinen ja kauhea maha ja mitään en jaksa. Ja sitten mietin, että hitto. Ilmeisesti mulla on aina samanlainen olo itsestäni huolimatta siitä, mikä se kondis on. Joten ihan nyt vaan otan sen mahani ja menen sinne jumppaan ja jumppaan niin maan perkeleesti. Ja jos se on kamalaa, niin kyllä se siitä helpottaa viimeistään muutaman kerran jälkeen.

Eikä se ollut yhtään kamalaa, vaan itseasiassa ihan tosi kivaa. Ihan yhtä paska tasapaino mulla vieläkin on (joten kirosin ohjaajan alimpaan helvettiin niitten perkeleen jalkaojennusten takia) mutta kaikki muu meni ihan hyvin. Aika laiskanpuoleisesti olen treenannut vatsoja viime aikoina (suunnilleen kerran viikossa mutta isoilla painoilla) mutta silti jaksoin tehdä niitä 50+ toistoja. Ja tuli vielä sellainen vanhempi setämies salilla morjenstamaan ja huomauttamaan, ettei viime aikoina ole jumpassa näkynyt… :D

Hääasiatkin etenee sitä vauhtia, että kaipa ne kutsut pitäisi pikkuhiljaa postittaa. Yritettiin tässä the other day tehdä lahjalistaa ja saatiin sinne ehkä just ja just raavittua joku kahdeksan asiaa (niistäkin puolet oli tyyliin ”elämyksiä, kuplivaa, illallinen”). Mekään ei varsinaisesti tarvita mitään (mutta huom, en kieltäydy, jos joku lahjoittaa meille Vitamixin 600 euron blenderin) ;)

Morsiuskimpun harjoituskappale nro 2

Täällä blogissakin on ollut aika hiljaista omalta osaltani kun on tuntunut, että joka ikinen sekunti pitää olla jotain tekemässä.

Viime viikonloppuna sain taputeltua kasaan ravitsemustieteen opinnot tältä keväältä ja eilen palautin hakupaperit tiedekunnalle. Nyt vaan odotellaan kesäkuuhun, jolloin saadaan tietää kuinka käy. Hain siis ravitsemustieteen kahden vuoden maisterikoulutusohjelmaan, jonka ajattelin pykätä kasaan tässä väikkärin ohella. Fingers crossed!

Mites mösjöön kanssa sujuu? Saitteko sovittua kärhämät?

Ja tässä vielä lopuksi, Reetvartin nenä :*

 Puspus! :*

/K

Parisuhdevuodatusta. Taas kai?

Oli tuossa ensimmäinen riita tässä parisuhteessa. Johtui varmaankin eniten yhtälöstä PMS+viikko reissussa+ muutama väärinkäsitys. Mutta huomasin taas ärsyyntyväni tasan samasta asiasta mistä edellisissäkin parisuhteissani olen riidellyt. "Koska vietetään aikaa yhdessä?" Ja että sitten kun nähdään niin oikeasti tehdään jotain yhdessä eikä vain väsyneenä kömmitä nukkumaan yhdessä ja aamulla on taas kiire jonnekin. Vedin herneen nenään kun luulin että vihdoin vietetään aikaa yhdessä ja sitten saankin illalla myöhään tekstarin että "tässä vielä otan muutaman ja tulen sitten sun luo yöksi jos sopii?" Ei sopinut. Seuraavan päivänkin vielä kiehuin kunnes tajusin että hän ei ehkä tiedä että olen vihainen. Asia selvitettiin ja B oli pahoillaan ja niin pois päin. Mutta ei tämä tilanne nyt ihan hirveästi ole tästä muuttunut. Kiirettä elämää ja jotenkin se lähtökohta on se että jos ei ole mitään muuta tekemistä niin sitten voidaan nähdä. Huoh.

Onko tämä jokin minun ongelmani, että vaadin parisuhteessa liikaa huomiota tai omistautumista? Ja valitsen sitten miehen jolta näitä asioita ei juurikaan saa. Ne omistautuvat ja huomioonottavat miehet eivät jotenkin sytytä. Pakko löytää se draama jostain. Vai onko tämä ennemminkin ongelma kaikilla tässä päivässä? Kaikilla on kiireinen työ, elämä, ystäväpiirit ja harrastukset. Pitää nähdä kavereita, pitää olla koko ajan jotain sovittuna mutta sitten ei kuitenkaan mielellään sovita mitään koska parempi elää hetkessä ja mennä fiiliksen mukaan? Ehkä minä olen jotenkin kaavoihin kangistunut ja liian suunnitelmallinen. YOLO. Katsotaan sitten lauantaina mitkä on fiilikset ja mitä sitten tehdään? Eletään hetkessä? Mennään tuulen mukana? Ja mikäs siinä! Mutta kun B on kuitenkin jo buukannut lauantainsa täyteen. Ja perjantaina on pokeria poikien kanssa. Ja sunnuntaina tietenkin jalkapalloa. Tarvitsen seuraneidin. Rakastaja erikseen, lapsen isä erikseen, ulkoilu/elokuva/ravintola/urheilukaveri erikseen.

Mutta mitä muuta? Kävin Suomessa. Kävin Düsseldorfissa. Kävin Trierissä ja myöskin Frankfurtissa. Olen ollut supersosiaalinen ja kulkenut ympäri Saksaa. Mikä on hyvin osunut samaan saumaan kun tämä hidas paraneminen lenssusta. Nyt vihdoin tuntuu että olen terve. Joten tänään taas paluu salille. Ne jo sieltä soittivat minulle että onko loppunut motivaatio vai mikä minua vaivaa kun en ole kuukauteen käynyt salilla. Ihan kiva tietysti että huolehtivat asiakkaistaan. Sain sitten sovittua tapaamisenkin trainerin kanssa. Päivitetään taas saliohjelma ja sillain. Luulen että olen menettänyt noin kolmasosan viime vuotisesta lihasmassasta. Onneksi tässä on taas aikaa treenata.

Vegeburgeri. Kasvissyönti on sujunut aika hyvin. Muutaman liha-aterian olen "nauttinut" kun se on ollut helpointa ravintolassa.

Naistenpäivän kukan ostin

Hipsterityyli vahvistui uusilla pappa-kengillä

Noh, päivitän jotain fiksumpaa kun päässä alkaa taas liikkumaan jotain!

terv.
Sofia

Reseptirinki, osa 1

No terve taas,

testo-Kata (ah, tuota lempinimeä olen kaivannut) täällä nyt jakelee parhaita vegaaniohjeita, joilla hurmata kuka tahansa mies (tai misu)!

Tällä kertaa valmistamme keittiössämme jo perinteeksi muodostuneen lanttu-kikhernecurryn. Ohje on kopioitu suoraan internetistä (täältä), mutta modasimme sitä vegaaniseksi ja lisäsimme ylimääräisen PROTEIININLÄHTEEN (koska muuten ei hauis tai pakara kasva).

Tarvitset seuraavia aineksia:

• 1 näppärän kokoinen lanttu (n. 500 g) (siellä Saksanmaalla ei tosin välttämättä ole ollut tarvetta viljellä näin ravintoköyhiä juureksia joten jos et löydä, ota vaikka bataattia)
• 3 rkl rypsiöljyä
• 1 pieni sipuli
• 2 valkosipulinkynttä
• 1 rkl juustokuminaa (eli jeeraa)
• 2 rkl curryä
• 70 g tomaattipyrettä
• 1 punainen chili
• 1 tlk kookosmaitoa (ei lightia - kokeiltiin kerran ja koko ruoka meni pilalle!)
• 1 tlk kikherneitä (n. 250 g)
• 1 paketti maustamatonta tofua (n. 250 g)
• NaCl, mustapippuri

1. Kuori lanttu ja kuutioi se. Keitä n. 20 min kunnes se on al dente. Bataatissa on muistaakseni lyhyempi keittoaika.

2. Kuori ja silppua sipulit. Itke katkeria kyyneleitä.

3. Kuumenna öljy isolla paistinpannulla tai ehkä jopa kattilassa. Lisää jeera, curry ja sipulit ja kääntele niitä sellaisella passelilla lämmöllä viitisen minuuttia.

4. Pese ja pilko chili. Jos haluat jännitystä esim. makuuhuoneeseen myöhemmin illalla, älä pese käsiä.

5. Lisää tomaattipyre ja chili.

6. Lisää kookosmaito ja sekoita tasaiseksi kastikkeeksi. Lisää valutetut lanttukuutiot ja huuhdellut kikherneet. Kiehauta ja laske sen jälkeen lämpö tyyliin ykköstasolle. 

7. Kuutioi tofu ja lisää soosiin.

8. Lisää vähän suolaa (tyyliin puoli teelusikkaa) ja muutama rouhaisu mustapippuria.

9. Pistä kansi päälle ja anna hautua seuraavat 20-30 min.

Hautumisen aikana: laita Risellat tulille. Hiero silmiäsi ja itke taas vähän.

Sitten kun riisi on valmista, on soosikin varmaan valmista. Lisää suolaa jos on tarpeen.

Omnomnomnomnomnom.

Olkaa hyvät.

Karnevaalien jälkipeliä

Heissan,

Kaksi päivää kesti toipua tämän vuotisesta karnevaaliriehumisesta. Juuri parahiksi labran siivouspäivään. Nyt on labrasta kaikki synnit pesty pois ja tänään puolilta öin erinäisissä baareissa ja pubeissa järjestetään Nubbelverbrennung eli nukenpolttajaiset, jossa olkiukko poltetaan tuhkaksi. Nubble edustaa karnevaalikauden aikana tehtyjä syntejä ja tässä sitten päästään niistä kätevästi eroon ennen tuhkakeskiviikkoa, jolloin karnevaalit ovat virallisesti ohitse. En viime vuonna jaksanut raahautua paikalle ja vähän mietityttää jaksanko tänäkään iltana kukkua pubissa puoleen yöhön.

Ei mennyt niin kovin syntiseksi tämän vuoden karnevaalit. Ellei liika humaltuminen ole syntiä? Kai se on. Meni meinaan hieman överiksi lauantain juhlinta. Ja ehkä jo se torstainkin. Perjantaista selvisin kunnialla. Sunnuntain ja maanantain makasin sohvalla. Täytyy myöntää, että minulla oli pieni huoli rinnassa, että miten tämä uusi orastava parisuhteeni selviää karnevaaleista. Jos B käyttäytyykin kuin känniääliö ja örveltää tuolla joka päivä? Se olisi vähän turn off. En edes tiedä miksi ajattelin näin. Ehkä pelkään tässä koko ajan että tämä uusi ihastuminen kaatuu johonkin draamaan tässä ihan pian. Jotenkin heräänkin että "ei ei ei, ei sittenkään". "Ei tuo ole oikea mies minulle." Tai hän hoksaa, että pelkääkin parisuhteita tai sitoutumista tai jotain muuta yhtä yleistä. Mutta kävikin sitten vähän toisinpäin. Minä olin se känniääliö. In my face! Että ehkä sen olkiukkelin voisi käydä polttamassa. 

Mario Kart -askarteluja. Valmiina kisaan!

Karting-auto vain puhallusta vaille valmis. "Who gets to blow who" oli päivän vitsi kun duuniporukkani tiimi valmistautui Mario kart teemaan. Voitimme naapuri-instituutin "paras ryhmäasu" kilpailun. Aika hyvin?!

Karnevaalit 2016 asukimara

Ei siis mitään suurempaa draamaa tapahtunut. Olin vain erittäin humalassa. Kävi jopa mielessä, että olinkohan saanut jotain lisämaustetta olueni sekaan kun oli hieman liikaakin aukkoja muistikuvissa. Ja mm. unohdin B:n baariin ja lähdin kotiin. Hupsista. Sattuuhan sitä? Ihan kaikille? Mutta voi olla että nämä Saksan drinksut ihan itsessään tekivät tepposet. Jos meinaan tilaa yökerhossa gin tonicin, siinä ei ole ihan sitä 4cl giniä. Siinä on sellainen 50:50 sitä viinaa. Jos ei enemmänkin. Mutta tästä kriisistä selvittiin ihan hyvin. Selvisin kotiin omaan petiin nukkumaan kaikki rahat ja tavarat tallella (noh, hanskapari/ilta jos hukkuu niin se on ihan normaalia). B oli käynyt alaovella soittelemassa summeria ja minä olin kuulemma vastannutkin, mutta laittanut sitten vain luurin kiinni. Joku hämärä muistikuva minulla tällaisesta haamusoitosta oli. Sain syntini anteeksi ja sunnuntai-illan katselimme Star Wars saagan elokuvia sylikkäin. Tätä söpöilyä jatkui Super Bowlin ja seuraavien elokuvien merkeissä myös maanantain. B on tosi herttainen. Ei meinannut uskoa, että minusta on oikeasti kivaa katsella amerikkalaista jalkapalloa sohvalla kalsareissaan rötköttävän miehen kanssa, joka haisee oluelle ja tupakalle. Ehkä minulla on vähän liian vahvasti ne vaaleanpunaiset lasit silmillä kun se oli oikeasti minusta karnevaalien melkeinpä paras ilta. Aika herttaista oli myös kun hän kehui miten söpöltä näytin hänen keittiön pöytänsä ääressä torstai-iltana Yoshi-puvussani höpöttämässä hänen kavereidensa kanssa. Molemmilla siis ne vaaleanpunaiset lasit silmillä! Hienoa!

Super Bowl ja parasta seuraa

Pus Pus***

Sofia

P.S. haluan kuvia tästä Testo-Katasta! Terminaattorikunnosta? Ja joko se hääpäivä alkaisi olemaan sovittuna?