Pahoilla teillä

No heissan taasen,
Laitan tähän väliin vähän tällaisen nopeamman päivityksen. Töissä on ollut ihan tappava tahti ja huomiseksi pitäisi olla seminaariesitys valmiina (ei ole) ja tiistaiksi toinen (ei ole). Ja siinä välissä olisi yksi konsertti. Niin. Sinne olen nyt näköjään menossa jostain ihmeen syystä taas Herr. Polizein kanssa. Ihan vain ystävinä katsos. Tai jotain.
Ne gin tonicit sitten otettiin tuossa viikko sitten. Ja eihän se nyt ihan kaveripohjalta mennyt. Poliisi kirjoitteli siinä konsertin jälkimainingeissa jotain ja murruin sitten perjantaina ja laitoin kuvan tonic-pullosta. Syötti nieltiin kokonaisena mukisematta. Koukkuineen ja siimoineen päivineen. "Koska tuo pitäisi juoda pois? Hetikö vaikka huomenna sopisi?" Minulla oli siinä menoa kavereiden kanssa joten ehdotin että voithan sinä tulla samaan baariin käymään jos olet kovinkin janoinen? Ja sinnehän se sitten pöllähti suihkun raikkaana töiden jälkeen. Tuoksui taas hyvälle ja nauroi ihanasti ja partakin oli kasvanut oikein rouhean näköiseksi. Huh huh. Eikä siinä sitten hirveästi jäänyt epäselvyyksiä että mitä tässä nyt ollaan vailla.

Tämän yhden yömyöhän drinkkisession jälkeen kirjoiteltiin vähän gin&tonicien olemuksesta ja niihin liittyvistä juomatavoista, mutta muuten on ollut viikko poliisin suunnalta hiljaista. Ihan kuten ennen vanhaan. Mutta tämä se minun plan A olikin. Että voihan siitä nyt tuollaisen hyvän mallisen ja tutkitusti toimivan kaverin ottaa, mutta pitää sitten ne tunteet kurissa. Miten hyvin se sitten minulta onnistuu niin jää nyt nähtäväksi. Tänään kuitenkin sain yllättäin FB-kaveripyynnön. Jotenkin nyt pyörin hänen mielessään. Kysyin ihan suoraan että mitä tämä nyt oikein on? Että mikä juttu tässä nyt on meneillään meidän kahden välillä? Ja hän vastasi sellaiseen huolettomaan poikamaiseen tyyliinsä että "en kyllä yhtään tiedä, en ole tuota kysymystä itselleni esittänyt. I like you." Just. Ehdotin sitten että jos hänellä ei ole tälle nimeä niin minä annan sille nimen. Koska me naiset tarvitsemme asioille nimen ja lokeron ja selkeän toimintakaavan. Tai ainakin minä tarvitsen. Sanoin että ollaan sitten kavereita, jotka viettävät joskus yhdessä aikaa. Heh, aika omaperäistä? Tämä kuulemma sopii. Meni jokunen hetki ja hän kysyi että mitä jos tulisi myöskin huomenna sinne konserttiin (of Monsters and men, on erittäin hyvä!) minne tiesi minun olevan menossa. Ihan vain, koska se niiden uusi albumi on NIIN hyvä. Joten minulla on nyt sitten kaveri sinne konserttiin. Pidän kyllä huolen että hän käyttäytyy kuten sopimamme nimilappu edellyttää. Kaverina. Silloin ei pussailla eikä puristella takapuolesta. Eihän?

Biologi? Painukoon helvettiin vaikka.

Sofia