Terve taas!
Tämänkertaisen postauksen ajattelin pitää aiheessa treeni ja
hyvinvointi, sillä ketä nyt sellaiset asiat ei kiinnostaisi? ;)
Syyskuun alkupuolella harmittelin kun kehonkoostumusmittauksen
tulokset kertoivat karua viestiä lihaskadosta. Säästöliekki vaikuttaa olevan
varsin yleinen ilmiö, sillä olen törmännyt siihen sekä internetin ihmeellisessä
maailmassa että livenä erinäisissä liikkumiseen liittyvissä tapahtumissa.
Syyskuun aikana kävin sopivasti Tavoitteellinen harjoittelu –
nimisen kurssin, jossa käytiin läpi perusasioita liittyen treenaamiseen ja
syömiseen. Tuli jotenkin tosi helpottunut ja hyvä olo kun sai kuulla niitä
asioita, joita on itsekin miettinyt. Ryhmäliikuntahypetys etenkin vaikuttaa
olevan illuusiota, joka helposti lähtee käsistä kaikilta osapuolilta. Salilla
palautumisen tarpeen huomaa siitä, etteivät painot enää nouse mutta ryhmäliikuntaan
jaksaa aina osallistua, varsinkin jos ohjaaja on hyvä. Noidankehä on valmis,
sillä ”aina jaksaa vielä yhden tunnin” (kun kaikki muutkin jaksaa!). Ja kun
jumppa jostain syystä jää välistä, tulevat syyllisyydentuntemukset ja sitten
meillä onkin ongelma. Tässä vaiheessa haluan väittää, että kaikki jotka
juoksevat jumpissa sen 4+ tuntia viikossa tietävät mistä puhun.
Lopetin siis ryhmäliikunnat, pois lukien spinningin kerran
viikossa sekä ohjatut putkirullaustunnit. Suht pitkän flunssakauden jälkeen ei
enää tuntunut kivalta osallistua pumppiin tai mihinkään muuhunkaan ohjattuun,
musiikin tahdissa tapahtuvaan liikuntaan. Vikat kerrat pumpissa huomasin
esimerkiksi, että jo lämpän aikana toivoin, että tunti olisi pian loppu. Sama
keskivartalotreenissä, jossa olin käynyt pitkään. Musiikki ärsytti, liikkeet
ärsyttivät, ohjaaja ärsytti ja muut jumppaajat ärsyttivät. Ehkä ihan suosiolla voin
siis vapauttaa paikkani jollekin, joka arvostaa sitä ja keskittyä itse palautumiseen,
jossa ainakin ennen on ollut paljon korjattavaa. Nyt käyn siis salilla neljä
kertaa viikossa, spinningissä kerran ja ohjatussa putkirullauksessa kerran.
Lepopäiviä on yksi plus putkirullapäivä. Mieli on hyvä eikä levottomuutta tai
ahdistusta enää ole.
Kurssilla painotettiin myös, ettei elimistö toimi pyhällä
hengellä vaan sillä (ja ainoastaan sillä) millä sitä ruokitaan. Eli jos
ruokavalio koostuu pelkistä proteiinipatukoista ja maitorahkasta
(kärjistetysti) jää aika monet vitamiinit ja hivenaineet saamatta. Tähän vielä
päälle ravitsemustieteen supermielenkiintoiset kurssit niin avot, mieli on
saavuttanut rauhan myös tällä saralla.
Mainitsin aiemmin kalorinnosto-operaatiosta, jota toteutin
aktiivisesti 4-5 viikkoa. Lisäsin hiilareiden määrää ruokailussani ja nostin
päivittäisiä energiamääriä, sata kcal viikko kerrallaan. Ekan viikon jälkeen
olin laihtunut melkein kilon, mikä varmaan johtuu siitä, että aineenvaihdunta
koki jonkinlaisen boostin. Sen jälkeen paino on noussut tasaisesti parilla
sadalla grammalla viikkoa kohden. Punnaan itseni kerran viikossa ja sitten kun
paino ei enää nouse, lisään ruoan määrää. Olen muutenkin tullut tarkemmaksi
siitä, että saisin kaikki vitamiinit ja hivenaineet ruoasta.
Nyt painan melkein kolme kiloa enemmän kun pari kuukautta
sitten, siirryin takaisin 26-tuuman farkkuihin, kestävyyskuntoni on surkeampi
kuin pitkään aikaan ja käyttämäni jumppatopit valitsen mallin löysyyden enkä
värin perusteella. Mutta sen lisäksi osaan melkein vetää leukoja, penkkaan 10
kg enemmän kuin 3 kk sitten, syön hyvällä omatunnolla karkkia silloin kun
haluan (okei, tuota omatuntopuolta työstän vielä, mutta syön silti) ja
vatsanseudulla olevan rasvakerroksen alla on selkeästi erottuvat lihakset. Olen
menossa kehonkoostumusmittaukseen kolmen viikon kuluttua, jossa toivon mukaan
saan vahvistuksen sille, että teen jotain oikein. Voimat ovat ainakin nousseet.
Täällä taisi alkaa syksy. Vettä sateloo ja aurinkokin laskee
jo kolmen jälkeen, jaiks!
/K
 |
| Kaivoin pipon esille ettei piä jääy |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti