Uusia tuulia kohti

No heissan,

Vietän tässä sunnuntai-iltapäivää keitiön pöydän ääressä katsellen vesisadetta ja kuunnellen pesukoneen hurinaa. Oikeastaan pitäisi viimeistellä vielä hieman kesken jäänyttä manuscriptia tai olla urheilemassa, mutta naputtelen nyt kuitenkin blogia. Vuosi vaihtui uuteen. Suomen painajaismaiset pakkaset tähän tihkusateeseen (enpähän enää pelkää kuolemaa -25C farkut jalassa hytistessä). Yh-äitiys etä-äitiyteen. Vanha laiska lihansyöjä aikoo nyt olla lakto-ovo-pesce-vege tästä eteenpäin, mutta suorittaa tuota elämäntapaa itselleen armollisesti ja liikaa stressaamatta. Muutaman pekonin siivun tai salamimakkaran takia ei kannata hylätä koko kaunista ajatusta kärsivien eläinten pelastamisesta, hiilijalanjäljen pienentämisestä ja oman terveyden hoitamisesta. Parisuhdestatuskin saattoi tässä vuoden vaihtuessa pyörähtää uudenlaiseksi. Eli summa summarum, ihan hyvä startti. Vielä kun sen salikauden avaisi ja löytäisi jonkun muunkin uuden harrastuksen. Laitoin jo kyselyä jazz-/balettitanssikurssille ja työkaverin kanssa oli puhetta tankotanssihölmöilystä.

Palasin perjantaina Suomen reissulta, jossa kävin viemässä lapsen takaisin jäätävän kylmään kotimaahansa ja tein viikon verran hommia vanhan projektin parissa vanhassa labrassa. On aina sellainen outo olo kun käyn Suomessa. Kuin en olisi koskaan lähtenytkään, mutta tuolla labrassa pyöriessä se vain vahvistuu ja nyt ehkä ensimmäistä kertaa pitkään aikaan tuntui vähän hassulta palata takaisin Saksaan. Lentokoneessa istuessa ei ollutkaan jo ajatukset siellä Saksassa ja tulevissa kuvioissa vaan ennemminkin oli sellainen ontto olo, että mitäs varten minä nyt sinne Kölniin olen menossa? Ehkä tämän kertaisessa reissussa yhdistyi nyt sopivasti se tosiasia, että taas olen sitten ilman lastani siellä Saksassa ja se että hetken taas muistin miltä tuntui kuulua johonkin porukkaan vanhassa labrassa. Olla osa jotain. Tuo vanha työpaikka vanhoine kavereineen muistutti minua siitä että joskus kuuluin tänne aika vahvastikin. Ehkä niitä ainoita paikkoja Helsingissä missä olin jo pysyvä osa jotain. Nyt tuo muutaman päivän muistelo toi vain ne vanhat hyvät ajat mieleen. Ei ollut aikaa niille vanhoille huonoille ajoille tai sille tosi asialle, että jos haluaa oppia jotain uutta ja mennä eteenpäin, on otettava etäisyyttä ja vaihdettava rutiineja ja tuttuja kuvioita.

6-v synttäriaskartelua itse päivänsankarin kanssa

Aivan jäässä pääkaupunkiseudun ennätyspakkasissa

Hei hei jäätynyt Helsinki! Auf wiedersehen!

Ennen reissua oli myös aika moinen kiirus päällä täällä Saksassa, että sain kaikki asiat kuntoon niin töissä kuin kotonakin. Ei ehtinyt ajattelemaan elämäänsä tuota viime viikkoa pidemmälle. Minulla vähän niinkuin alkoi Uusi Vuosi 2016 vasta nyt. Mitäpä sitten ajattelin tältä vuodelta toivoa? Mitä haluan tehdä/oppia/harrastaa? Mitä kuuluu hyvään vuoteen? Tuossa jo mainitsinkin tämän kasvissyönnin. Se oli aika spontaani idea siihen nähden että olen asiaa vatvonut jo muutaman vuoden. Ahdistunut joka kerta ostaessani lihaa kaupasta ja kokeillessa lihatonta jo yhden 40 päivän paaston ajan. Jotenkin olen tekosyynä käyttänyt tuota lapsen makaronilaatikko-tyyppistä ruokavaliota ja orjallisesti kiikuttanut sitä jauhelihaa ja kanasuikaleita kaupasta kotiin. Mutta nyt opettelen uudet tavat. Nyt minulla riittää siihen taas energiaa. Ja täytyy myöntää, että tämä orastava suhde vege/vegaanin kanssa ei nyt ainakaan hidastanut tämän päätöksen syntyä. Mitäpä muuta sitä tähän vuoteen saisi mahtumaan? Tietysti monta hienoa tieteellistä läpimurtoa saisi tulla, mutta jos nyt edes projektit etenisivät suunnitellusti niin se olisi hyvä. Ja jonkun reissukan haluan kyllä myös toteuttaa tänä vuonna. Koitan saada tehtyä kaksikin. Jos pääsisi nyt työreissulle vaikkapa tuonne Jenkkien puolelle (Victoria's Secret) ja lisäksi voisi itse toteuttaa jonkun pienen unelmansa ja matkustaa.

Ja tietysti jos tämä vuosi ei olisi enään Tinder-vuosi niinkuin tuo edellinen vanha "so last year" 2015. Tunnelin päässä näkyy valoa. Muutama Tinder-mies sinne jäi vähän langalle roikkumaan kun sanoin että tavataan sitten vaikka paremmalla ajalla tämän Suomen reissun jälkeen, mutta tosiasiassa fokus on nyt jossain ihan muualla. Tunnelin päässä ei ole valoa vaan ihan jopa fireworks ja kipinää. Jos sallit tällaisen kökön kielikuvan. Fireworks siinä mielessä, että päädyin läheisiin väleihin uutena vuotena erään kaverin kaverin kanssa. Kutsutaan häntä vaikka nimellä Herr. B. Vähän kuin Napakympissä. B ja minähän tapasimme jo vuosi sitten eräällä kaljareissulla juuri muuttoni jälkeen, jossa pelasimme työkavereiden ja heidän kavereidensa kanssa noppaa eräässä räkälässä. Romanttista? I know! Itse hävisin koko illan ja jouduin makselemaan muiden kaljoja. Samassa pöydässä minun anteliaisuudesta (tai paskasta tuurista) nauttimassa oli myös iloisesti virnuileva, syötävän söpö Herr. B. Muistan miettineeni että onpahan Saksassa söpöjä miehiä. Hyvän maan valitsin. Tuo meidät esitellyt työkaveri kuitenkin myöhemmin kertoi että käytännössä kaikki hänen ystävänsä seurustelevat ja ovat juuri muuttaneet tyttöystäviensä kanssa yhteen joten päättelin että tietysti nyt sitten B myös. Se siitä. Katsoa saa ja niin pois päin. Olemme tavanneet aina silloin tällöin ja aina sieltä on tullut sitä samaa silmää ja hymyä, mutta tätä pidemmälle ei ole menty. Kunnes sitten alkoholi hieman voiteli kielen kantojani tuossa ennen joulua kun olimme porukalla joulumarkkinoilla. Olin siellä lapsen kanssa, joka iloisesti juoksenteli ympäri porukkaa ja koitti saada huomiota vuorotellen kaikilta. Siinä ehdin sitten hyvin ottamaan muutaman glühweinin kunnes tajusin kuinka paljon kello on ja häippäsimme pikapikaa kotiin. Kaveri kuitenkin kirjoitteli myöhemmin, että olivat vielä menneet baariin ja varsin hyvän baarin löysivätkin jne. Toivottelin hänelle hauskat illat ja lähetin terveiset sille "söpölle kaverillesi jos se on sinkku". Kuulostaako teiniltä? I know!
Sain kuitenkin kuulla syväanalyysin lähettämieni terveisten positiivisesta vaikutuksesta seuraavana päivänä töissä. Ilmeisesti ne otettiin hyvin vastaan. Ei ollut sitten ihan täysin sattumaa että päädyimme samoihin uuden vuoden juhliin, jossa B tulikin suoraan luokseni iloisesti tervehtimään ja jäikin siihen sitten loppu illaksi jututtamaan. Pieni sipaisu kädelle jos hän lähti käymään ulkona. Pieni kosketus selkään kun tuli takaisin jatkamaan juttua. Lämmin halaus raketteja katsellessa vuoden vaihtuessa päätä huimaavassa paukkeessa kasvoilla mairea hymy. Kuohuviinin maku suussa. Tuntui tuo ilta aika hyvältä. Sen voin sanoa. Illan tummetessa ja juhlien edetessä siinä jo päädyttiin muutama suukkokin vaihtamaan. Siitä asti ollaan nyt sitten tapailtu aika tiiviisti. Kävimme katsomassa jääkiekkoa kolmistaan. Katsottiin leffaa. Ollaan pidetty kädestä kiinni, halattu ja pussattu paljon. Aika hyvät fiilikset. Huonojakin puolia tietysti löytyy, mutta joku huuma tässä on taasen päällä että en jaksa liikaa negata. Että tästä lähdetään tähän vuoteen!

Suukkoja!
Sofia